 |
| Sanna kokee verkkoja - tyhjää. |
 | |||
| Tyhjää. |
Muut ovat löytäneet joitakin mateita viime aikoina, jolloin en ole ollut mukana. Mutta nyt Ahdilla ei ollut mitään tarjottavaa.
Norvan talviverkoilla osa 2
Muut ovat löytäneet joitakin mateita viime aikoina, jolloin en ole ollut mukana. Mutta nyt Ahdilla ei ollut mitään tarjottavaa.
WWF:n kalaopas
Olen kalojen ystävä. Pidän kaloista kaloina, eläiminä, veljinä, siskoina, isinä, äiteinä - ja ruokana. Koska pidän kaloista ruokana, minun tulisi kiinnittää huomiota siihen, mitä kalaa syön, koska yli 85 % maailman kalakannoista ovat ylikalastettuja tai kestävyyden rajoilla.
Satunnainen vapaa-ajan kalasteluni tuo ruokapöytään silloin tällöin kalaa, mutta useimmiten joudun turvautumaan kaupan kalatiskiin. Ja koska minulla on mahdollisuus valita, pyrin tietenkin valitsemaan lajeja, joiden pyynti on kestävää ja ympäristöystävällistä. Sehän olisi ihan hullunkurista, jos valitsin just toisinpäin.
No, pakko kai se on myöntää, ennen kuin puhun ihan läpiä päähäni, että teen toisinaan nimenomaan just niitä hullunkurisia valintoja, eli päinvastoin kuin miten olisi oikeasti hyvä. Ja olen ollut huomaavinani, etten ole ainoa. Me olemme sen verran itsekkäitä ja välinpitämättömiä. Meitä ei läheskään aina kiinnosta, miten valintamme vaikuttavat planeetan elämään. Siis tämän saman planeetan, joka tekee elämämme mahdolliseksi, ja jonka olisi kai tarkoitus palvella meitä vielä mahdollisimman pitkään.
Aina emme ole välttämättä itsekkäitä tai välinpitämättömiä, toisinaan valintojen valtavassa sekamelskeessä, emme vain yksinkertaisesti tiedä, mikä olisi oikeasti hyvä valinta. Sen takia WWF onkin laatinut meille kalaoppaan, jonka tarkoituksena on auttaa meitä tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja kalatiskillä.
Suomenkielinen opas on tehty suomalaisille kuluttajille, jolla tarkoitan siis sitä, että sellainen laji, minkä suosiminen on ympäristöystävällistä Timbuktussa, ei ole sitä välttämättä meille. Käyn tässä nyt läpi joitakin olennaisia kohtia. Kursivoidut kohdat tekstissä ovat lainattu suoraan kalaoppaasta.
Kalat on jaettu kolmeen luokkaan:
- vihreä valo: suosi
- keltainen valo: harkitse
- punainen valo: vältä
Vihreää valoa saa useimmat kotimaiset luonnonkalat. Ainoa vihreää valoa saanut kotimainen kasvatuskala on kiertovesiviljelty siika. Tämä lienee perustuvan kiertovesiviljelyn vähäiseen ympäristökuormitukseen. Ulkoaltaissa viljeltylle siialle, kuten muillekin ulkovesialtaissa viljeltyille kotimaisisille kaloille sen sijaan näytetään keltaista valoa, mikä lienee perustuvan taas ympäristökuormituksille.
Vihreää valoa sen sijaan saa sisävesien villi siika, koska kannat voivat hyvin, mutta villiä vaellussiikaa, millä tarkoitetaan Itämeren siikaa, pitää välttää, koska kannat ovat uhanalaisia. Kalastus kohdistuu liiaksi nuoriin vaellussiikoihin, jotka eivät ole vielä sukukypsiä, ja kutuvaellus on useimmiten estetty vesirakentamisella. Siiankalastuksessa myös sivusaaliksi jää äärimmäisen uhanalaisia meritaimenia!
Vihreää valoa saa myös kaikki MSC-sertifikaatilla merkityt kalat. MSC (Marine Stewardship Council) on riippumaton, voittoa tuottamaton organisaatio, joka ylläpitää sertifiointijärjestelmää kala- ja äyriäistuotteille. MSC-sertifikaatin on tarkoitus taata, että kala on pyydystetty ekologisesti kestävällä tavalla.
Sertifikaatit herättävät monissa epäluuloa, samoin kuin jumala, sitä joko uskoo, tai ei. Ja minkäs teet, jos et usko, ei sille mahda mitään. Itse en usko jumalaan, mutta uskon MSC sertifikaattiin. Olen hyväuskoinen.
Vihreän valon lista on pitkä, joten luulisi että pärjäisimme ihan hyvin ilman keltaisen ja punaisen listan kaloja, joita ei ole siis hyvä suosia, mutta älä ollakaan, keltaisen valon osastolta löytyy tietenkin liuta suosikkejamme, kuten katkarapu, kirjolohi, kasvatettu norjalainen lohi ja tonnikalasäilykkeet. No, onneksi ne eivät olleet kuitenkaan ihan punaisella osastolla.
Monet kylmien merialueiden katkarapukannat ovat taantumassa kovan kalastuspaineen vuoksi. Näin on muuan muassa Grönlannin länsirannikolla ja Kanadassa. Trooleilla kalastettaessa saadaan myös paljon sivusaalista, jonka määrä on kuitenkin kehittyvien kalastusmenetelmien myötä vähenemässä. Parhaat katkarapukannat ovat Islannissa ja Barentsinmerellä. Osta kuitenkin mieluiten katkarapuja, jotka ovat MSC- tai Krav -sertifioituja.
Trooppisten alueiden katkaravuille näytetään sen sijaan jo punaista valoa. Vältä trooppisista meristä pyydettyjä tai kasvatettuja katkarapuja, sillä sekä niiden kalastuksella että kasvatuksella on lukuisia kielteisiä ympäristövaikutuksia.
Entäpä jo tekee mieli - niin kuin minulla toisinaan - saada kylmäsavustettua sateenkaarirautua, jolle URHO KEKKONEN lanseerasi myöhemmin tutummin tuntemamme nimen: kirjolohi.
Suosi kotimaassa kasvatettua kirjolohta sillä suomalainen kalankasvatus tarvitsee ympäristöluvan ja tuotannon suoriin ympäristövaikutusten vähentämiseen on kiinnitetty paljon huomiota. Kalanrehu kuitenkin valmistetaan luonnosta pyydetyistä kaloista, joiden alkuperän vastuullisuuteen ja kestävyyteen ei kiinnitetä vielä riittävää huomiota. Kun vesiviljelyyn saadaan vastuullisuuskriteerit laajasti käyttöön myös rehun osalta ja kasvatuksen ympäristövaikutukset on minimoitu, toiveissa on saada markkinoille kestävästi tuotettua ja sertifioitua, vihreän valon ansaitsevaa kasvatettua kotimaista kirjolohta. Onkohan Suomessa muuten nykyään Urho Kekkonen nimisiä miehiä? Luulisi että on. Entäpä naisia?
Keltaista valoa saa myös kasvatettu norjalainen lohi, joka mielestäni ansaitsisi punaista valoa. Lohen viljelyssä kuluu enemmän kalaa kalanrehuna kuin mitä itse viljely tuottaa. Norjan viljelylaitosten karkulaiset aiheuttavat tautiriskin luonnonpopulaatioille ja risteytyminen heikentää villin lohen elinkelpoisuutta. Kasvatus aiheuttaa myös pistekuormitusta vesistöön.
Punaista valoa saa Itämeren villi lohi ja chileläinen kasvatettu lohi. Itämeren villit lohikannat ovat turvallisten biologisten rajojen alapuolella. Kuitenkin saaliskiintiöt ovat toistuvasti ylittäneet tutkijoiden suositukset.
Chileläinen kasvatettu lohi aiheuttaa monella tavalla haittaa ympäristölle. Ympäristölainsäädäntö ja tuotannon valvonta ovat hyvin alkeellisella tasolla. Lohi ei kuulu Chilen rannikon luontaiseen lajistoon ja tästä syystä kasvatuslaitoksilta karkaavat lohet voivat aiheuttaa ongelmia paikallisessa ekosysteemissä. Ympäristöongelmia aiheuttavat myös laitoksilta ympäristöön päätyvät ravinteet, lääkeaineet sekä kasvatuskaloista luontoon leviävät taudit. Vakavimpana ongelmana on kuitenkin rehuntuotanto, johon käytetään suuria määriä luonnosta pyydettyä kalaa joka on useiden Chilen ja Perun luonnonvaraisten merieläinten ravintoa.
Chilen kasvattamot kuuluvat norjalaisen Marine Harvestin katon alle. Tuotantoa on siirretty Chileen koska se on siellä halvempaa ja siellä on heikompi ympäristölainsäädäntö, joten voi rellestää huolettomammin. Jo Chilen ongelmien vuoksi Marine Harvestin tuotantoa pitäisi ehdottomasti boikotoida, vaikka kalat tulisivatkin Norjasta.
Kun turisti, tai miksei vaikkapa ihan paikallinen, tilaa täällä Rovaniemellä ravintolassa lohta, hän tuskin tulee ajatelleeksi, että se tulee ulkomaisilta kasvattamoilta ja on vieläpä mahdollisesti ladattu kemikaaleilla. Menussa lohi on lohi, eikä sen alkuperää edes vihjata. Sen sijaan jos menussa on inarilaista siikaa, se kyllä mainitaan ihan kokonaan. Mitähän jos ravintolamenussa lukisi: norjalaista kassilohta, saattaa sisältää lääkeainejäämiä.
Kaupassa norjan kassilohta myydään joskus nimellä "norjalainen merilohi", mikä on vähän hämäävää, koska se saa sen kuulostamaan luonnonkalalta. Olen myös saanut sen käsityksen, että norjalaista lohta voidaan myydä "norjalaisena lohena", vaikka se olisi kasvatettu Chilessä. Samoin kuin jotkut kotimaiset lihaleikkeleet, joiden liha on voitu kasvattaa ulkomailla. Minusta myös tuntuu, että kirjolohi ja lohi ovat monelle sama asia.
Luomu-merkitty lohi on kasvatetusta lohesta paras vaihtoehto. Luomulohi syö ekologisesti tuotettua rehua, jossa käytetään muun muassa kalateollisuudelta ylijäänyttä kalaa. Luomulohella on myös enemmän tilaa uida kasvatusaltaissa eikä sen liha sisällä lisäaineita tai keinotekoisia väriaineita.
Luomulohta ei taida silti löytyä ihan joka kaupasta. Ja kasvatuskalan leimaaminen luomumerkillä on ehkä jossakin määrin ristiriitaista, mutta ei takerruta nyt termeihin tämän enempää, koska sisältö on kuitenkin se olennaisin.
Norjalaista kassilohta löytyy nykyään jokapaikasta, pienistä kaupoista ravintoiloihin. Harmittaa, kun se on syrjäyttänyt kotimaiset luonnonkalamme. Mutta syy on selvä, sitä saa halvalla ja se on hyvää. Itsekin tykkään erityisesti kylmäsavulohesta, mutta olen pyrkinyt ostamaan sen kotimaisena kirjolohena. Suosin Tornionlaakson Jaloste KY:n kirjolohituotteita, koska satuin kerran tuolla kylällä kuulemaan, että kalat kasvatetaan virtaavassa vedessä, mikä on kirjolohelle luonnollisempaa, eikä kasvatuksessa käytetä antibiootteja.
Jos ei "norjalaista merilohta", niin entäpä tonnikalaa? Tuoreena myytävä tonnikala, jota käytetään esimerkiksi sushissa, on peräisin yleensä eri lajeista kuin säilykepurkeissa myytävä tonnikala, ja tuoretonnikala kuuluu punaisen valon alueelle, kun taas säilykepurkissa myytävälle tonnikalalle näytetään keltaista valoa.
Tuoreena myytävät tonnikalat ovat pääosin peräisin isokokoisista lajeista, joiden lähes kaikki kannat ovat ylikalastettuja. Vältä varsinkin Välimeren sinievätonnikalan ostamista, koska sen kanta on äärimmäisen voimakkaasti ylikalastettu ja vaarassa kadota. Sen laiton kalastus on hyvin yleistä.
Säilykepurkeissa käytettävät lajit ovat pienempiä, eivätkä kuulu ns.aitotonnikaloihin, mutta kuuluvat isompien tonnikalalajien kanssa samaan makrillikalojen heimoon. Säilykepurkeissa myytäville tonnikaloille näytetään keltaista valoa, koska kalastuksessa sivusaaliiksi joutuu muita kalalajeja, merinisäkkäitä, kilpikonnia ja vesilintuja.
Paras vaihtoehto on MSC -merkityt tonnikalat, jossa jokainen kala on pyydystetty yksittäin vavalla ja siimalla. Kalastuksen ympäristövaikutukset, kuten sivusaaliin osuus, on minimoitu ja saaliin kokonaismäärä on helppo pitää kestäväksi määritetyllä tasolla.Tonnikalanpyynnin on ollut vaikea saada ympäristömerkintää koska voimakkaasti taantuneet tai romahtaneet populaatiot ei voi täyttää MSC-sertifikaatin kriteerejä.
Mutta jotta meidän ei tarvitsisi hörhöillä keltaisen ja punaisen valon alueella, meidän tulisi siis tutustua vihreän listan tarjontaan, mikä on onneksi hyvin kattava:
ahven, anjovis (kilohailista), hauki, kampela, karppi (erityisesti karppaajille), kilohaili, kuha, kuningasrapu, kuore, lahna, lohi (kasvatettu luomu-merkitty ), made, muikku, osterit (käsinpoimittu tai Euroopassa kasvatettu), peledsiika, rapu eli jokirapu ja täplärapu, sampi (kiertovesiviljelty), seiti eli sei, siika (sisävedet, kiertovesiviljelty), silakka, silli, sinisimpukka (kasvatettu), suutari, särki, säyne, turska (barentsin meri, itäinen populaatio) ja kaikki MSC -merkitys kala- ja äyriäistuotteet.
Minua, ja Rovaniemen ainoaa ammattikalastaja Jouko Lampelaa, harmittaa erityisesti se, että "roskakaloja" ei hyödynnetä ravinnoksi. Järviä puhdistetaan roskakaloista ja niistä tehdään rehua kasvatuskaloille, minkeille ja muille eläimille, vaikka niitä voisi jalostaa suoraan ihmisen ravinnoksi. Pahimmassa tapauksessa roskakalat haudataan maahan. Kuulin radiosta, että jollakin paikkakunnilla roskakalaa on hyödynnetty kouluruokailussa, joten merkkejä paremmasta meiningistä on olemassa.
Heikki Tuomi-Nikulan hyvä kolumni aiheesta Lappilaisessa 10.03.2011:
http://www.lappilainen.fi/kolumnit/jarvikalastaja.html
Kalaa ostettaessa monille ratkaisevaa on hinta, minkä tuijottaminen menee yleensä ekologisuuden edelle. Kotimaista luonnonkalaa, kuten muikkua, silakkaa ja haukea, voi saada kuitenkin melko edulliseen hintaan, mutta yleensä, ikävä kyllä, helpoin ja edullisin vaihtoehto on norjalainen kasvatuslohi tai kotimainen kasvatuskirjolohi. Näiden kalojen suosimista on myös nostanut lohikalojen terveellisen rasvan hehkutus.
No, onneksi tämän ongelman ratkeamiseksi löytyy lukuisia hyviä vaihtoehtoja, joista voin esitellä muutaman. Käytä vaikka joka toinen kerta kaupassa käydessäsi auton sijasta polkupyörää, jolloin säästät tankkaamisessa ja voit siinä säästetyillä varoilla valita kalatiskiltä niitä kalliimpia ympäristöystävällempiä vaihtoehtoja. Kaiken kukkuraksi saat raitista ilmaa, liikuntaa ja mikä parasta, säästät myös ympäristöä auton päästöiltä.
Jos et jaksa polkea ja haluat välttämättä ajaa autolla jokapaikkaan, voit koittaa juoda vähemmän maitoa ja juoda sen tilalla vettä, niin kuin useimmat ihmiset ja eläimet ympäri maapalloa tekevät, ja sijoittaa maidossa säästetyt varat kestävästi pyydettyyn kotimaiseen kalaan. Samalla säästät maidontuotannossa aiheutuvia päästöjä.
Ja myös yksi hyvä tapa, mihin olen itse erityisesti tykästynyt, on ostaa katsomatta hintaa, ja miettiä mahdollista vararikkoa vasta sitten, kun sen aika tulee, jos on tullakseen. Ja jos se sattuu tulemaan, niin tuleepahan lähdettyä ihan itse ongelle. Mikäpä sen rattoisampaa, kuin köllötellä jokitörmällä taskut tyhjinä onkivavan kanssa ja syödä polun varresta kerättyjä mustikoita. Niin, ja nykyäänhän saa sitä paitsi näppärästi pikalainan tekstiviestillä. Ympäristöystävällisempien valintojen tekeminen ei ole hinnasta kiinni, kaikki on kiinni sinusta. Ja minusta. Kaikki on kiinni meistä. Ei se ole sen kummempaa.
Yksi asia, mitä kalaoppaassa ei oteta huomioon, on kalojen keräämät ympäristömyrkyt. Kalathan keräävät kuin imurit itseensä meidän hauskojen ihmisten aiheuttamia myrkkyjä. Niinkuin kaikki tietää, "puhtaan Suomemme" rannoilla loiskii maailman saastunein meri. Myrkkyjä mereen kulkeutuu jätevesien mukana kotitalouksista, teollisuudesta, maa ja metsätaloudesta, merenkulun päästöistä ja ilman kautta.
Saasteita ja myrkkyjä on onneksi rajoitettu ja kielletty, ja Itämeren kaloissa tiety pitoisuudet ovat laskeneet, mutta mereen ja kaloihin kulkeutuu myös paljon sellaista, joiden vaikutusta, varsinkaan yhteisvaikutusta, ei ole juuri tutkittu.
Myös sisävesistä löytyy saasteita, joita suurimmat määrät kerää ravintoketjun huipulla olevat suuret hauet. Mitä nuorempi ja pienempi kala on, sitä vähemmän on tietenkin kertynyt kamaa, joten kannattaa suosia yleensä pienikokoisia lajeja. Haukea ei kannate silti unohtaa, sillä pannussa voissa paistettu nuori haukifile on ehdottomasti kappale kauneinta suomiriimiä. Ranskassa haukea arvostetaan jopa enemmän kuin lohta.
Löysin yhden tutkimuksen, jonka tulokset viittaavaat siihen, että kalan käytön hyödylliset vaikutukset sydän- ja verisuoniterveydelle ovat kuitenkin suuremmat kuin kalan sisältämien ympäristömyrkkyjen mahdolliset haitat. Esimerkiksi suomalaisten ammattikalastajien ja heidän puolisoidensa sydän- ja verisuonitautikuolleisuus, sekä kuolleisuus kaikkiin kuolinsyihin yhteensä olivat vuosina 1980–2005 alhaisemmat kuin Suomen perusväestöllä. Tämä viittaa siihen, että edes keskivertoväestöä runsaampi ympäristömyrkkyjen saanti kalasta ei aiheuta välttämättä vakavia terveyshaittoja.
Jotkut kasvit, kuten klorella ja kurkuma, joita itse harrastan, auttavat kehoa poistamaan myrkkyjä. Mutta toisaalta, jos ne myrkyt lähtee minusta, ei kai ne katoa kokonaan, vaan kulkeutuu taas lopulta ulosteideni kautta mereen, ja kun syön silakkaa, saan taas omat vanhat myrkkyni takaisin. Aika hauska kuvio. Tosin, myrkkyjä sitovien tai eliminoivien kasvien sisältämissä hyvissä skillsseissä on tietenkin se etu, että myrkyt eivät pääse varsinaisesti kasaantumaan, vaan ne kiertää.
Ne muutamat hipit, jotka jaksoivat lukea tänne asti, tai jotka vilkaisivat jo kalaopasta, haukkovat henkeään, että eihän näitä juttuja voi muistaa - lukuisia kalalajea ja lukuisilla eri tavoilla pyydetty tai kasvatettu. Lopulta ylitsevuotava tietopaketti sumentaa pään ja kalatiskiltä heilahtaa taas kirkkaan punainen halpa kassilohi olalle, ja lopuilla rahoilla ostetaan rasvatonta maitoa ja karkkipussi. Joten, jotta ei mene ihan häneksi, helpotukseksi tässä vielä WWF:n kolme kelpoa ohjenuoraa:
Osta ensisijaisesti:
1. kestävästi pyydettyä kotimaista kalaa
2. pienikokoisia lajeja
3. MSC-merkittyä kalaa
Kalaoppaan voi ladata WWF:n sivuilta:
http://wwf.fi/kalaopas/nain-luet-opasta
Voit ladata tietokoneelle tiivistetyn oppaan, josta käy ilmi mitä kannattee suosia ja mitä ei, tai kattavamman paketin kalojen esittelyineen ja perusteluineen (tosin perustelut eivät olleet mielestäni paikoin tarpeeksi kattavia).Voit myös ladata oppaan puhelimeen tai tilata kotiin taskukokoisen paperiversion.
Tässä vielä erään ansio/kotitarvekalastajan hyvä blogi:
http://kotimainenkala.blogspot.fi/
Lähteet:
wwf.fi/kalaopas
www.wikipedia.fi
www.thl.fi
www.hs.fi
www.yle.fi
www.savontaimen.fi
www.kemijoki.fi
Satunnainen vapaa-ajan kalasteluni tuo ruokapöytään silloin tällöin kalaa, mutta useimmiten joudun turvautumaan kaupan kalatiskiin. Ja koska minulla on mahdollisuus valita, pyrin tietenkin valitsemaan lajeja, joiden pyynti on kestävää ja ympäristöystävällistä. Sehän olisi ihan hullunkurista, jos valitsin just toisinpäin.
No, pakko kai se on myöntää, ennen kuin puhun ihan läpiä päähäni, että teen toisinaan nimenomaan just niitä hullunkurisia valintoja, eli päinvastoin kuin miten olisi oikeasti hyvä. Ja olen ollut huomaavinani, etten ole ainoa. Me olemme sen verran itsekkäitä ja välinpitämättömiä. Meitä ei läheskään aina kiinnosta, miten valintamme vaikuttavat planeetan elämään. Siis tämän saman planeetan, joka tekee elämämme mahdolliseksi, ja jonka olisi kai tarkoitus palvella meitä vielä mahdollisimman pitkään.
Aina emme ole välttämättä itsekkäitä tai välinpitämättömiä, toisinaan valintojen valtavassa sekamelskeessä, emme vain yksinkertaisesti tiedä, mikä olisi oikeasti hyvä valinta. Sen takia WWF onkin laatinut meille kalaoppaan, jonka tarkoituksena on auttaa meitä tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja kalatiskillä.
Suomenkielinen opas on tehty suomalaisille kuluttajille, jolla tarkoitan siis sitä, että sellainen laji, minkä suosiminen on ympäristöystävällistä Timbuktussa, ei ole sitä välttämättä meille. Käyn tässä nyt läpi joitakin olennaisia kohtia. Kursivoidut kohdat tekstissä ovat lainattu suoraan kalaoppaasta.
Kalat on jaettu kolmeen luokkaan:
- vihreä valo: suosi
- keltainen valo: harkitse
- punainen valo: vältä
Vihreää valoa saa useimmat kotimaiset luonnonkalat. Ainoa vihreää valoa saanut kotimainen kasvatuskala on kiertovesiviljelty siika. Tämä lienee perustuvan kiertovesiviljelyn vähäiseen ympäristökuormitukseen. Ulkoaltaissa viljeltylle siialle, kuten muillekin ulkovesialtaissa viljeltyille kotimaisisille kaloille sen sijaan näytetään keltaista valoa, mikä lienee perustuvan taas ympäristökuormituksille.
Vihreää valoa sen sijaan saa sisävesien villi siika, koska kannat voivat hyvin, mutta villiä vaellussiikaa, millä tarkoitetaan Itämeren siikaa, pitää välttää, koska kannat ovat uhanalaisia. Kalastus kohdistuu liiaksi nuoriin vaellussiikoihin, jotka eivät ole vielä sukukypsiä, ja kutuvaellus on useimmiten estetty vesirakentamisella. Siiankalastuksessa myös sivusaaliksi jää äärimmäisen uhanalaisia meritaimenia!
Vihreää valoa saa myös kaikki MSC-sertifikaatilla merkityt kalat. MSC (Marine Stewardship Council) on riippumaton, voittoa tuottamaton organisaatio, joka ylläpitää sertifiointijärjestelmää kala- ja äyriäistuotteille. MSC-sertifikaatin on tarkoitus taata, että kala on pyydystetty ekologisesti kestävällä tavalla.
Sertifikaatit herättävät monissa epäluuloa, samoin kuin jumala, sitä joko uskoo, tai ei. Ja minkäs teet, jos et usko, ei sille mahda mitään. Itse en usko jumalaan, mutta uskon MSC sertifikaattiin. Olen hyväuskoinen.
Vihreän valon lista on pitkä, joten luulisi että pärjäisimme ihan hyvin ilman keltaisen ja punaisen listan kaloja, joita ei ole siis hyvä suosia, mutta älä ollakaan, keltaisen valon osastolta löytyy tietenkin liuta suosikkejamme, kuten katkarapu, kirjolohi, kasvatettu norjalainen lohi ja tonnikalasäilykkeet. No, onneksi ne eivät olleet kuitenkaan ihan punaisella osastolla.
Monet kylmien merialueiden katkarapukannat ovat taantumassa kovan kalastuspaineen vuoksi. Näin on muuan muassa Grönlannin länsirannikolla ja Kanadassa. Trooleilla kalastettaessa saadaan myös paljon sivusaalista, jonka määrä on kuitenkin kehittyvien kalastusmenetelmien myötä vähenemässä. Parhaat katkarapukannat ovat Islannissa ja Barentsinmerellä. Osta kuitenkin mieluiten katkarapuja, jotka ovat MSC- tai Krav -sertifioituja.
Trooppisten alueiden katkaravuille näytetään sen sijaan jo punaista valoa. Vältä trooppisista meristä pyydettyjä tai kasvatettuja katkarapuja, sillä sekä niiden kalastuksella että kasvatuksella on lukuisia kielteisiä ympäristövaikutuksia.
Entäpä jo tekee mieli - niin kuin minulla toisinaan - saada kylmäsavustettua sateenkaarirautua, jolle URHO KEKKONEN lanseerasi myöhemmin tutummin tuntemamme nimen: kirjolohi.
Suosi kotimaassa kasvatettua kirjolohta sillä suomalainen kalankasvatus tarvitsee ympäristöluvan ja tuotannon suoriin ympäristövaikutusten vähentämiseen on kiinnitetty paljon huomiota. Kalanrehu kuitenkin valmistetaan luonnosta pyydetyistä kaloista, joiden alkuperän vastuullisuuteen ja kestävyyteen ei kiinnitetä vielä riittävää huomiota. Kun vesiviljelyyn saadaan vastuullisuuskriteerit laajasti käyttöön myös rehun osalta ja kasvatuksen ympäristövaikutukset on minimoitu, toiveissa on saada markkinoille kestävästi tuotettua ja sertifioitua, vihreän valon ansaitsevaa kasvatettua kotimaista kirjolohta. Onkohan Suomessa muuten nykyään Urho Kekkonen nimisiä miehiä? Luulisi että on. Entäpä naisia?
Keltaista valoa saa myös kasvatettu norjalainen lohi, joka mielestäni ansaitsisi punaista valoa. Lohen viljelyssä kuluu enemmän kalaa kalanrehuna kuin mitä itse viljely tuottaa. Norjan viljelylaitosten karkulaiset aiheuttavat tautiriskin luonnonpopulaatioille ja risteytyminen heikentää villin lohen elinkelpoisuutta. Kasvatus aiheuttaa myös pistekuormitusta vesistöön.
Punaista valoa saa Itämeren villi lohi ja chileläinen kasvatettu lohi. Itämeren villit lohikannat ovat turvallisten biologisten rajojen alapuolella. Kuitenkin saaliskiintiöt ovat toistuvasti ylittäneet tutkijoiden suositukset.
Chileläinen kasvatettu lohi aiheuttaa monella tavalla haittaa ympäristölle. Ympäristölainsäädäntö ja tuotannon valvonta ovat hyvin alkeellisella tasolla. Lohi ei kuulu Chilen rannikon luontaiseen lajistoon ja tästä syystä kasvatuslaitoksilta karkaavat lohet voivat aiheuttaa ongelmia paikallisessa ekosysteemissä. Ympäristöongelmia aiheuttavat myös laitoksilta ympäristöön päätyvät ravinteet, lääkeaineet sekä kasvatuskaloista luontoon leviävät taudit. Vakavimpana ongelmana on kuitenkin rehuntuotanto, johon käytetään suuria määriä luonnosta pyydettyä kalaa joka on useiden Chilen ja Perun luonnonvaraisten merieläinten ravintoa.
Chilen kasvattamot kuuluvat norjalaisen Marine Harvestin katon alle. Tuotantoa on siirretty Chileen koska se on siellä halvempaa ja siellä on heikompi ympäristölainsäädäntö, joten voi rellestää huolettomammin. Jo Chilen ongelmien vuoksi Marine Harvestin tuotantoa pitäisi ehdottomasti boikotoida, vaikka kalat tulisivatkin Norjasta.
Kun turisti, tai miksei vaikkapa ihan paikallinen, tilaa täällä Rovaniemellä ravintolassa lohta, hän tuskin tulee ajatelleeksi, että se tulee ulkomaisilta kasvattamoilta ja on vieläpä mahdollisesti ladattu kemikaaleilla. Menussa lohi on lohi, eikä sen alkuperää edes vihjata. Sen sijaan jos menussa on inarilaista siikaa, se kyllä mainitaan ihan kokonaan. Mitähän jos ravintolamenussa lukisi: norjalaista kassilohta, saattaa sisältää lääkeainejäämiä.
Kaupassa norjan kassilohta myydään joskus nimellä "norjalainen merilohi", mikä on vähän hämäävää, koska se saa sen kuulostamaan luonnonkalalta. Olen myös saanut sen käsityksen, että norjalaista lohta voidaan myydä "norjalaisena lohena", vaikka se olisi kasvatettu Chilessä. Samoin kuin jotkut kotimaiset lihaleikkeleet, joiden liha on voitu kasvattaa ulkomailla. Minusta myös tuntuu, että kirjolohi ja lohi ovat monelle sama asia.
Luomu-merkitty lohi on kasvatetusta lohesta paras vaihtoehto. Luomulohi syö ekologisesti tuotettua rehua, jossa käytetään muun muassa kalateollisuudelta ylijäänyttä kalaa. Luomulohella on myös enemmän tilaa uida kasvatusaltaissa eikä sen liha sisällä lisäaineita tai keinotekoisia väriaineita.
Luomulohta ei taida silti löytyä ihan joka kaupasta. Ja kasvatuskalan leimaaminen luomumerkillä on ehkä jossakin määrin ristiriitaista, mutta ei takerruta nyt termeihin tämän enempää, koska sisältö on kuitenkin se olennaisin.
Norjalaista kassilohta löytyy nykyään jokapaikasta, pienistä kaupoista ravintoiloihin. Harmittaa, kun se on syrjäyttänyt kotimaiset luonnonkalamme. Mutta syy on selvä, sitä saa halvalla ja se on hyvää. Itsekin tykkään erityisesti kylmäsavulohesta, mutta olen pyrkinyt ostamaan sen kotimaisena kirjolohena. Suosin Tornionlaakson Jaloste KY:n kirjolohituotteita, koska satuin kerran tuolla kylällä kuulemaan, että kalat kasvatetaan virtaavassa vedessä, mikä on kirjolohelle luonnollisempaa, eikä kasvatuksessa käytetä antibiootteja.
Jos ei "norjalaista merilohta", niin entäpä tonnikalaa? Tuoreena myytävä tonnikala, jota käytetään esimerkiksi sushissa, on peräisin yleensä eri lajeista kuin säilykepurkeissa myytävä tonnikala, ja tuoretonnikala kuuluu punaisen valon alueelle, kun taas säilykepurkissa myytävälle tonnikalalle näytetään keltaista valoa.
Tuoreena myytävät tonnikalat ovat pääosin peräisin isokokoisista lajeista, joiden lähes kaikki kannat ovat ylikalastettuja. Vältä varsinkin Välimeren sinievätonnikalan ostamista, koska sen kanta on äärimmäisen voimakkaasti ylikalastettu ja vaarassa kadota. Sen laiton kalastus on hyvin yleistä.
Säilykepurkeissa käytettävät lajit ovat pienempiä, eivätkä kuulu ns.aitotonnikaloihin, mutta kuuluvat isompien tonnikalalajien kanssa samaan makrillikalojen heimoon. Säilykepurkeissa myytäville tonnikaloille näytetään keltaista valoa, koska kalastuksessa sivusaaliiksi joutuu muita kalalajeja, merinisäkkäitä, kilpikonnia ja vesilintuja.
Paras vaihtoehto on MSC -merkityt tonnikalat, jossa jokainen kala on pyydystetty yksittäin vavalla ja siimalla. Kalastuksen ympäristövaikutukset, kuten sivusaaliin osuus, on minimoitu ja saaliin kokonaismäärä on helppo pitää kestäväksi määritetyllä tasolla.Tonnikalanpyynnin on ollut vaikea saada ympäristömerkintää koska voimakkaasti taantuneet tai romahtaneet populaatiot ei voi täyttää MSC-sertifikaatin kriteerejä.
Mutta jotta meidän ei tarvitsisi hörhöillä keltaisen ja punaisen valon alueella, meidän tulisi siis tutustua vihreän listan tarjontaan, mikä on onneksi hyvin kattava:
ahven, anjovis (kilohailista), hauki, kampela, karppi (erityisesti karppaajille), kilohaili, kuha, kuningasrapu, kuore, lahna, lohi (kasvatettu luomu-merkitty ), made, muikku, osterit (käsinpoimittu tai Euroopassa kasvatettu), peledsiika, rapu eli jokirapu ja täplärapu, sampi (kiertovesiviljelty), seiti eli sei, siika (sisävedet, kiertovesiviljelty), silakka, silli, sinisimpukka (kasvatettu), suutari, särki, säyne, turska (barentsin meri, itäinen populaatio) ja kaikki MSC -merkitys kala- ja äyriäistuotteet.
Minua, ja Rovaniemen ainoaa ammattikalastaja Jouko Lampelaa, harmittaa erityisesti se, että "roskakaloja" ei hyödynnetä ravinnoksi. Järviä puhdistetaan roskakaloista ja niistä tehdään rehua kasvatuskaloille, minkeille ja muille eläimille, vaikka niitä voisi jalostaa suoraan ihmisen ravinnoksi. Pahimmassa tapauksessa roskakalat haudataan maahan. Kuulin radiosta, että jollakin paikkakunnilla roskakalaa on hyödynnetty kouluruokailussa, joten merkkejä paremmasta meiningistä on olemassa.
Heikki Tuomi-Nikulan hyvä kolumni aiheesta Lappilaisessa 10.03.2011:
http://www.lappilainen.fi/kolumnit/jarvikalastaja.html
Kalaa ostettaessa monille ratkaisevaa on hinta, minkä tuijottaminen menee yleensä ekologisuuden edelle. Kotimaista luonnonkalaa, kuten muikkua, silakkaa ja haukea, voi saada kuitenkin melko edulliseen hintaan, mutta yleensä, ikävä kyllä, helpoin ja edullisin vaihtoehto on norjalainen kasvatuslohi tai kotimainen kasvatuskirjolohi. Näiden kalojen suosimista on myös nostanut lohikalojen terveellisen rasvan hehkutus.
No, onneksi tämän ongelman ratkeamiseksi löytyy lukuisia hyviä vaihtoehtoja, joista voin esitellä muutaman. Käytä vaikka joka toinen kerta kaupassa käydessäsi auton sijasta polkupyörää, jolloin säästät tankkaamisessa ja voit siinä säästetyillä varoilla valita kalatiskiltä niitä kalliimpia ympäristöystävällempiä vaihtoehtoja. Kaiken kukkuraksi saat raitista ilmaa, liikuntaa ja mikä parasta, säästät myös ympäristöä auton päästöiltä.
Jos et jaksa polkea ja haluat välttämättä ajaa autolla jokapaikkaan, voit koittaa juoda vähemmän maitoa ja juoda sen tilalla vettä, niin kuin useimmat ihmiset ja eläimet ympäri maapalloa tekevät, ja sijoittaa maidossa säästetyt varat kestävästi pyydettyyn kotimaiseen kalaan. Samalla säästät maidontuotannossa aiheutuvia päästöjä.
Ja myös yksi hyvä tapa, mihin olen itse erityisesti tykästynyt, on ostaa katsomatta hintaa, ja miettiä mahdollista vararikkoa vasta sitten, kun sen aika tulee, jos on tullakseen. Ja jos se sattuu tulemaan, niin tuleepahan lähdettyä ihan itse ongelle. Mikäpä sen rattoisampaa, kuin köllötellä jokitörmällä taskut tyhjinä onkivavan kanssa ja syödä polun varresta kerättyjä mustikoita. Niin, ja nykyäänhän saa sitä paitsi näppärästi pikalainan tekstiviestillä. Ympäristöystävällisempien valintojen tekeminen ei ole hinnasta kiinni, kaikki on kiinni sinusta. Ja minusta. Kaikki on kiinni meistä. Ei se ole sen kummempaa.
Yksi asia, mitä kalaoppaassa ei oteta huomioon, on kalojen keräämät ympäristömyrkyt. Kalathan keräävät kuin imurit itseensä meidän hauskojen ihmisten aiheuttamia myrkkyjä. Niinkuin kaikki tietää, "puhtaan Suomemme" rannoilla loiskii maailman saastunein meri. Myrkkyjä mereen kulkeutuu jätevesien mukana kotitalouksista, teollisuudesta, maa ja metsätaloudesta, merenkulun päästöistä ja ilman kautta.
Saasteita ja myrkkyjä on onneksi rajoitettu ja kielletty, ja Itämeren kaloissa tiety pitoisuudet ovat laskeneet, mutta mereen ja kaloihin kulkeutuu myös paljon sellaista, joiden vaikutusta, varsinkaan yhteisvaikutusta, ei ole juuri tutkittu.
Myös sisävesistä löytyy saasteita, joita suurimmat määrät kerää ravintoketjun huipulla olevat suuret hauet. Mitä nuorempi ja pienempi kala on, sitä vähemmän on tietenkin kertynyt kamaa, joten kannattaa suosia yleensä pienikokoisia lajeja. Haukea ei kannate silti unohtaa, sillä pannussa voissa paistettu nuori haukifile on ehdottomasti kappale kauneinta suomiriimiä. Ranskassa haukea arvostetaan jopa enemmän kuin lohta.
Löysin yhden tutkimuksen, jonka tulokset viittaavaat siihen, että kalan käytön hyödylliset vaikutukset sydän- ja verisuoniterveydelle ovat kuitenkin suuremmat kuin kalan sisältämien ympäristömyrkkyjen mahdolliset haitat. Esimerkiksi suomalaisten ammattikalastajien ja heidän puolisoidensa sydän- ja verisuonitautikuolleisuus, sekä kuolleisuus kaikkiin kuolinsyihin yhteensä olivat vuosina 1980–2005 alhaisemmat kuin Suomen perusväestöllä. Tämä viittaa siihen, että edes keskivertoväestöä runsaampi ympäristömyrkkyjen saanti kalasta ei aiheuta välttämättä vakavia terveyshaittoja.
Jotkut kasvit, kuten klorella ja kurkuma, joita itse harrastan, auttavat kehoa poistamaan myrkkyjä. Mutta toisaalta, jos ne myrkyt lähtee minusta, ei kai ne katoa kokonaan, vaan kulkeutuu taas lopulta ulosteideni kautta mereen, ja kun syön silakkaa, saan taas omat vanhat myrkkyni takaisin. Aika hauska kuvio. Tosin, myrkkyjä sitovien tai eliminoivien kasvien sisältämissä hyvissä skillsseissä on tietenkin se etu, että myrkyt eivät pääse varsinaisesti kasaantumaan, vaan ne kiertää.
Ne muutamat hipit, jotka jaksoivat lukea tänne asti, tai jotka vilkaisivat jo kalaopasta, haukkovat henkeään, että eihän näitä juttuja voi muistaa - lukuisia kalalajea ja lukuisilla eri tavoilla pyydetty tai kasvatettu. Lopulta ylitsevuotava tietopaketti sumentaa pään ja kalatiskiltä heilahtaa taas kirkkaan punainen halpa kassilohi olalle, ja lopuilla rahoilla ostetaan rasvatonta maitoa ja karkkipussi. Joten, jotta ei mene ihan häneksi, helpotukseksi tässä vielä WWF:n kolme kelpoa ohjenuoraa:
Osta ensisijaisesti:
1. kestävästi pyydettyä kotimaista kalaa
2. pienikokoisia lajeja
3. MSC-merkittyä kalaa
Kalaoppaan voi ladata WWF:n sivuilta:
http://wwf.fi/kalaopas/nain-luet-opasta
Voit ladata tietokoneelle tiivistetyn oppaan, josta käy ilmi mitä kannattee suosia ja mitä ei, tai kattavamman paketin kalojen esittelyineen ja perusteluineen (tosin perustelut eivät olleet mielestäni paikoin tarpeeksi kattavia).Voit myös ladata oppaan puhelimeen tai tilata kotiin taskukokoisen paperiversion.
Tässä vielä erään ansio/kotitarvekalastajan hyvä blogi:
http://kotimainenkala.blogspot.fi/
Lähteet:
wwf.fi/kalaopas
www.wikipedia.fi
www.thl.fi
www.hs.fi
www.yle.fi
www.savontaimen.fi
www.kemijoki.fi
"Kaukaa taas palaan joelle kerran"
Luigo oli editoinu toissakesäisestä Kunettikosken retkestä mukavan pätkän, minkä julkaisi Outsider Rider blogilla, ja minkä minä päätin varastaa (ilman lupaa) myös tänne:
Kontrasti kesästä kaamokseen on aika radikaali. Kesällä ei aina hiffaa, kuinka värikäs, valoisa ja elävä vuodenaika se oikeasti onkaan. Jännä, miten paljon voi muuttua muutamassa kuukaudessa. Yhtäkkiä täysin eri meininki. Vuodenaikojen vaihtuessa matkaamme kuin eri maailmoista toiseen. Pidän siitä.
Kiitos Luigo
Kontrasti kesästä kaamokseen on aika radikaali. Kesällä ei aina hiffaa, kuinka värikäs, valoisa ja elävä vuodenaika se oikeasti onkaan. Jännä, miten paljon voi muuttua muutamassa kuukaudessa. Yhtäkkiä täysin eri meininki. Vuodenaikojen vaihtuessa matkaamme kuin eri maailmoista toiseen. Pidän siitä.
Kiitos Luigo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)