Down By The River

Luigi järjesti melontapäivän Vikajoelle tuossa yksi aurinkoinen sunnuntai.


Extreme-tiimi: Janne, mie, Mauri, Veksi ja Luigi. Riku puuttuu kuvasta.

Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kajaakilla ja aloitimme suoraan koskesta - köyrynkönkäältä. Jännitti kyllä. Veksikin oli keltanokka ja lipui ensimmäiseen koskeen lantiot jännityksestä keikkuen, mikä oli aika hektisen näköistä, mutta mitä ei voinut olla nauramatta.

Valitsin pitkien kajaakkien joukosta lyhyimmän ajatellen että se on näppärä koskissa, ja köyrynköngäs menikin hyvin, mutta sitten kun tuli suvanto alkoi ongelmat. En meinannut saada kajaakkia kulkemaan suoraan ja se oli tosi herkkä kaikille kehon ja mielen liikkeille, varsinkin näin herkälle jätkälle kuin mie. Työstin käsillä ja koko keholla minkä kerkesin, mutta tuntui että pyörin vain ympäri.



Eikä mennyt aikaakaan, kun olin jo nurin, ja olin tietenkin ainoa jolla ei ollut märkäpukua. Kaaduin keskelle suvantoa mutta siinä oli sen verran matalaa, että jalat ylsi pohjaan.



Kun kahlasin ja räpiköin rantaan, näin että myös Veksi kellahti minun edessä, silleen että se jähmettyi eka muutamaksi sekunniksi 45 asteen kulmaan niin että olkapää hipoi vettä, kunnes vasta kaatui kokonaan. Veksillä oli märkäpuku, mutta tupakat kastu.

Maurilla oli onneksi varalta kuivat housut ja paita, vaihdoin ne ja sain koko retkikunnan pisimmän ja vakaamman kajaakin, ja matka jatkui. Janne otti pikku-kajaakin koska on se on hyvä kaikessa ja hävittäjälentäjälle sen ohjaaminen oli tietenkin ihan lasten leikkiä.

Saatuani ison kajaakin meininki muuttui. Se ui vakaasti suoraan, eikä tarvinnut tehdä hirveenä töitä. Meloin rauhallisena ja uljaana kuin vanha intiaanipäällikkö, ja kun katsoin taivaalle näin kaksi valtavaa maakotkaa, jotka kaartelivat kauniisti taivaan sinessä.

Luulin jo hetken olevani oikeasti intiaanipäällikkö Kang Gastus ja että elin alaskassa vuonna 1723. Mutta ehkä se oli vain kangastus.

Virta vei ja laineet lauloi.
Aurinko kimmelsi veden läikkeessä.
Rantojen jännä katse.
Hyväntuulinen retkikunta.
Rumat kypärät.



En ole varma kokeiliko Veksi hypätä tästä kivestä, vai oliko törmäys vain pelkkä vahinko, mutta aika koomisen näköistä meininkiä se oli!



Evästauko.



Final. Rantauduimme Kemijärventien sillalle, jossa meillä oli toinen auto. Matkaa kertyi kymmenkunta kilometriä. Ei hassumpaa. Ehkä lähden vielä toistekin - ja märkäpuvun kanssa. Kiitos Luigi ja koko retkikunta.

Vikajoki on hyvä joki laskea, koska se on melkeinpä koko ajan voimakasvirtaista nivaa tai koskia. Suvantoja ei ole paljon.

Joen muutamat kosket ovat minulle tuttuja perhokalastuksesta, mutta nyt sain kalastuksen kannalta vielä kattavamman kuvan joesta. Vikajoki on mennyt käsittääkseni jo viimekesänä remonttiin, missä on tarkoitus kunnostaa jotkin isommat kosket, mutta joesta löytyy kyllä varmasti paljon hyviä pätkiä kalastaa remontista huolimatta. Ainakin hyviä nivoja, ellei remontin vaikutus säikäytä kaloja koko joesta.

Vikajoelta ajoimme autoilla Raudanjoen Vikakönkäälle, ja hetken könkään kuohuvaa myllyä haisteltua, Luigi, Mauri ja Riku päättivät laskea sen. Janne kerkesi lähteä jo kotia, ja mie ja Veksi jättäydyttiin suosiolla pois. Vikajoessa oli meille jo tarpeeksi extremeä.

Tässä poikien tyylinäytteet:


Down By The Vika & Vaattunki from Kang Gastus on Vimeo.

Auttiköngäs


Auttiköngäs from Kang Gastus on Vimeo.

"Perimätieto kertoo Auttikönkääseen hukkuneen useita ihmisiä vielä noiden vainolaisaikojen jälkeenkin. Pelkällä säikähdyksellä selvisi kuitenkin rovaniemeläinen Jussi Jokkala, joka laski alas itse könkäästä ja tuli tajuissaan suvantoon asti, mistä hänet sitten pelastettiin. Kerrotaan, että Jussin kyljet olivat ainoastaan raapiutuneet verille. Housujen taskut olivat tosin kääntyneet nurin, minkä takia Jussi menetti rahansa. Jälkeenpäin hän kylläkin korjasi rahojen menetyksen naimalla rikkaan lesken Oikaraisesta."

Lisää Auttikönkään historiaa.

Auttiköngäs sijaitsee n. 80 km Rovaniemeltä Ylä-Kemijoen suuntaan. Mahtava putous on 16 metriä korkea ja saa kyllä karvat pystyyn. Ylipäätänsä koko Auttikönkään alue rotkokanjonineen ja ikimetsineen on tosi upeaa.

Retkellä pohdimme, että jos Auttiköngäskin on jo noin iso, niin mikä mahtaa olla sitten Suomen isoin? Otin asiasta selvää ja se on Puolangalla sijaitseva Hepoköngäs, mikä on 24 m korkea. Sitä pitää käydä ehdottomasti haistelemassa tässä joku päivä!

Retken aikana törmäsimme myös muihin mielenkiintoisiin kysymyksiin, joista yksi koski muurahaisia. Auttijoen laavun takana on iso hylätty muurahaiskeko ja aloimme kundien kanssa kelata, miksi muurahaiset hylkäävät kekonsa? Ja miten uusi keko saa alkunsa? Sain muurahaistutkija Heikki Helanterältä seuraavan vastauksen:

"Tuollaiset hylätyt keot ovat melko yleisiä. Kyse voi olla siitä, että pesän kuningatar on kuollut, ja jos pesässä on ollut vain yksi kuningatar, ei ole enää ollut ketään munimassa ja jatkamassa sukua. Tällöin pesä pikkuhiljaa kuolee työläisten kuollessa. Tai sitten pesä on vaan päättänyt muuttaa muualle, esim jos vanha paikka on vaikka metsän kasvettua muuttunut kehnoksi.

Keon elämä alkaa yleensä kahdella tavalla. Joko kekomuurahaisten kuningatar ujuttautuu toisen lajin (yleensä mustamuurahainen) pesään ja tappaa sieltä kuningattaren. Jos tässä onnistuu, se alkaa munia omia muniaan. Tällöin pesä pikkuhiljaa muuttuu kekomuurahaisten pesäksi ja kasvaa sitten isommaksi. Osa kekomuurahaisista (niitä on siis Suomessakin useita päällepäin hyvin samannäköisiä lajeja) taas perustaa uuden pesän niin että osa vanhan pesän työläisistä ja kuningattarista (näillä lajeilla voi yhdesäs keossa olla kymmeniä, jopa satoja kuningattaria) siirtyy vanhasta pesästä lähistölle perustamaan uutta pesää."

Meno alkaa mennä villiksi

Rovaniemi on muuttunut viikossa vihreäksi. Se tarkoittaa enemmän ilmaista ruokaa. Poimin juoksulenkillä polun varresta kourallisen koivun -ja mustaherukanlehtiä, joista tein iltapalaksi puolivillin salaatin.



Laitoin villien vihreiden joukkoon luonto-opiston luomutomaatteja ja luomukurkkua, joita on alkanut ilmestyä viime viikkoina kauppohin, sitten vielä reilu loraus oliiviöljyä, ripaus herbemarea ja se oli siinä - nopeaa lähiruokaa parhaimmillaan.

Puiden ja pensaiden lehdet ovat nyt nuorina ja tahmeina makkeimmillaan. Koivun -ja mustaherukan lehdissä on hyvät c-vitamiini pitoisuudet, ja varsinkin mustaherukanlehti antaa salaatille hyvän herukkamaisen vivahteen. Lehdistä saa myös hauduttamalla hyvää teetä.

Vielä mainittakoon, että rovakadun lopussa sijaitsevaan kahvi -ja teekauppa Mandragoraan oli ilmestynyt laaja valikoima luomumausteita. Kaupasta löytyy myös hyvä valikoima luomuteetä, luomukahvia, luomusuklaata ja jotakin muutakin mukavaa. Myös ystävälliset ja kauniit myyjät.

Olkkakoski


Pakkasin lauantai-iltana perhovehkeet pyörän sivulaukkuun ja poljin olkalle haistelemaan että joko harjukset olisivat valuneet koskeen. Rannalla lepäsi vielä tilkku jäätä, mutta vesi oli perus korkeudella.

Talvi oli niin vähäluminen, että Kemijoki ei näytä tulvivan tänä keväänä lainkaan, ainakaan täällä Rovaniemellä. Tämä on melko harvinaista, sillä yleensä tähän aikaan vuodesta kosket lainehtivat vettä rantatöyräitä myöten, ja kaloja on turha etsiä, ennen kuin vasta kesäkuussa vesien laskeuduttua.


Sain poimittua sivu-uomasta pari alamittaista harria (20 & 25 cm) ensimmäisen puolen tunnin aikana - kahlatessani uoman yli toiselle puolen kohti olkan kuuluisaa isoa kiveä. Toinen tuli vihreällä kuulapäällä ja toinen valkoisella tsekkinymfillä. Päästin kalat takaisin.



Ison kiven huudeilla kävi yksi äkänen tärppi, muuten oli hiljaista.

Ja kaunista.

On todella surullista, mikäli Sierilän voimalaitoshanke toteutuu ja vesi peittää alleen nämä Yläkemijoen ikivanhat viimeiset kosket.

Pitäisi alkaa vastustamaan.

Enemmän.


Ounasvaara


Kang Rider from Kang Gastus on Vimeo.

Laskukausi paketissa, mutta meininki jatkuu.



Allikkolähde tarjoaa taas talven hiljaiselon jälkeen hyvää vettä - hallelujah, hallelujah!



Maan ikivanhoista kylmistä ja pimeistä kammioista päivänvaloon nouseva lähdevesi virtaa ja välkehtii vapaana ja kirkkaana metsän sydämeen kuin bodhisattva.



En hae lähderetkiltäni pelkkää vodaa.

Imen sisääni koko retken.



Ounasvaaralta löytyy paljon maagisia pirunpeltoja, joissa voi tanssia paljainjaloin marraskuussa keskiyöllä ja nähdä itse pirun. Jos ei halua nähdä pirua, niissä on mukava tallata paljainjaloin myös näin keväällä keskellä kirkasta päivää.



Samalla voi tallata myös käpyjen päällä, mikä mukavasti aktivoi jalkapohjien lukuisia akupisteitä.



Lähteen yläpuolella on kaunista kalliota, josta löytyy hienoja, meditatiivisia paikkoja mietiskelyyn. Yksi päivä siellä meditoidessani isä ja tyttö kulkivat ohi, ja kuulin kuinka tyttö sanoi isälle, katso tuolla istuu joku tyttö, isä sanoi, se taitaa olla setä. Pidin silmät kiinni koko kohtauksen ajan ja naureskelin mielessäni.

Kalliolohkareen alapuolelta löytyy myös tämä ikivanha mammutinmetsästäjien leiripaikka, johon on jäänyt muistoksi yksi mammutin torahammas. Ajoilta, jolloin miehet paistoivat vartaassa mammutinlihaa ja ilves kurkki lohkareen päältä kiiluvin silmin.

Ounasvaaralla ei ole tietääkseni enää mammutteja, ellei syö kärpässieniä, jolloin myös mammutin näkeminen voi olla mahdollista. En tiedä, en ole syönyt. Mutta eikö psykoaktiivisten sienien syöminen ole sama kuin unien näkeminen yöllä nukkuessa, jolloin myös mitä ihmeellisimmät jutut kumpuavat alitajunnasta? Eikö sieninäytkin tule niistä samoista lokerikoista, mihin emme saa hereillä normaali tilassa kosketusta? Sieninäyt poikkeavat unista siis vain siinä, että ne tapahtuvat hereillä, mikä tekee kokemuksesta todentuntuisemman?

Alan asiantuntijat, kertokaa ja korjatkaa, mikäli spekulointini meni poskelleen. Mutta tuskin kukaan voi väittää ettei ole nähnyt jotain ihan päättömiä ja sekopäisiä unia.

Ilveksiä voi olla mahdollista nähdä Ounasvaaralla ilman sieniäkin. Tosin se on melko epätodennäköistä. Itse en ole nähnyt, en edes jälkiä, koska en varmaan osaisi tuolla huidellessa edes tunnistaa sellaisia, mutta jälkiä on kuulemma löydetty vielä ihan viimevuosinakin.

Lähteen ympäristössä asuu pyy pariskunta, joiden kans voi yrittää vihellellä, mutta jäät aina toiseksi. Ounasvaaralla asuu myös isompia metsäkanalintuja. Oravia ja jäniksiä on aika paljon. Jotkut oravista myös juttelee. Poroja sillon tällön. Pienpetoja. Jyrsiköitä. Ja valtavasti lintuja. Ounasvaara on erämaa kaupungin kupeessa, ihan kävelymatkan päässä.

Ounasvaara on melkeinpä osa minua. Juon sen vettä. Hengitän sen ilmaa. Syön sitä. Ja siinä missä toivon hyvää marja -ja sienisatoa, toivon myös yhtälailla hyvää halfpipeä talveksi.


***


Ounasvaara

Pullotin lähdeveden
japanilaisessa
temppelissä

jänis kuusen alla
kuin pyhä valkoinen
buddha

loikahti
mua karkuun

kosketin sen
sulannutta
kohtaa

se oli lämmin

porotokka ihmeissään
huuruavat turvat
pakkasessa

mulla soi
päässä arvi kempin
laulunpätkä

"suuren joukon joutsenii"

hyräilin sitä ja
istahdin teelle
lumiselle
kalliopenkille

samassa kuulin
tutut kajahdukset

suuri joukko joutsenia
vaelsi teräksen
sinisellä kaamoksen
taivaalla

matkalla
kohti kultaista
taivaanrantaa.

04.12.2009

Kalamarkkinat

Rovaniemen markkina-meininki on voimissaan. Eri tahot järjestävät markkinoita ahkerasti ympäri vuoden. Kalamarkkinat on järjestetty yleensä loppukesästä Jätkäkynttilä-uistattelun yhteydessä. Tämän viikonlopun keväiset kalamarkkinat taisivat olla ihan uusi juttu.

Kalamarkkinoilla ei nimestä huolimatta ollut kovin montaa kalakojua. Tai ei ainakaan yhtään sen enempää mitä muilla markkinoilla, itseasiassa jopa vähemmän. Tuoretta kalaa taisi saada vain yhdestä kojusta. Ihmettelin Lampelan poissaoloa. Liekkö vetämäsä nuottaa.


Markkinoiden satoa: Tyrni, puolukka, mustaherukka, karpalo -jauhetta, paistinlasta, hunajaa, sormus ja Suomessa valmistettuja bambu -ja pellava sukkia, joita kävin ostamassa vielä muutaman parin lisää, koska tuntuivat niin hyviltä.

Tämä kundi oli vaihtanut lääkkeet marjajauheisiin.

Pienet suuret marjat from Kang Gastus on Vimeo.


Tämä Robert Johnsonin kunniaksi, koska hänen syntymästä tuli kuluneeksi tällä viikolla 100-vuotta. Kiitos vinkistä, Johnny.

Robert oli ensimmäinen muusikko, joka kuoli 27-vuotiaana, eli saman ikäisenä mitä minä olen nyt. Myöhemmin samaan mystiseen kerhoon liittyi liuta muita tähtiä.

Tosin, Robertin syntymästä ei ole täysin tarkkaa tietoa. Mutta se tekee Robertista vain entistä kiehtovamman.

Robert Johnsonista, bluesista, rock-muusikista, tämän päivän amerikan intiaaneista ja ylipäätänsä hyvistä mystisistä tarinoista kiinnostuneille suosittelen tällaista kirjaa, minkä esittely kuuluu näin:

Entä jos Robert Johnson ei olisikaan kuollut?

Kauan sitten kuolleeksi luultu blueslaulaja Robert Johnson ilmestyy syrjäiseen intiaanireservaattiin paholainen kintereillään. Johnsonin taianomainen kitara päätyy erään reservaatti-intiaanin käsiin: Thomas Tekee Tulet on sopeutumaton tarinankertoja ja muusikko. Kitara kehottaa Thomasia perustamaan rockbändin, ja tästä alkaa ontuva odysseia, joka kuljettaa intiaanikolmikkoa muihin reservaatteihin, rähjäisiin cowboybaareihin, Seattleen ja lopulta aina New Yorkiin asti. Taustatukea bändille antaa legendaarinen muusikoiden ystävä, myyttinen Suuri Äiti.

Romaani on koominen tarina alistussuhteista, musiikin voimasta, kuolemasta ja lunastuksesta sijoitettuna nykyajan intiaanien maailmaan. Alexien kielenparsi tuo keveydessään mieleen Vonnegutin.


Viattomuuden tunnusmerkit

Nähdä maailma Hiekanjyvässä,
Ja Taivas Villikukassa,
Pitää Äärettömyyttä kämmenellä,
Ja elää Iankaikkisuus tunnissa
Punakylkirastas Häkissä
Saattaa Taivaan Raivon valtaan.
Kyyhkyslakka täynnä kyyhkysiä
Vavisuttaa Helvetin sijoiltaan.
Nälkiintynyt koira Isännän Portilla
Ennustaa Valtakunnan tuhoa.
Kun Hevosta tiellä ruoskitaan,
Taivaat Ihmisverta vaativat.
Metsästäjän haavoittaman Jäniksen kirkuna
repii hermosäikeen aivoista.
Kiurun siipeä haavoita;
Enkeli lopettaa laulunsa.
Tappelukukko, sotaan leikattu ja aseistettu,
Kauhistuttaa Nousevaa Aurinkoa.
Jokaisen Suden & Leijonan ulvonta
Nostaa Helvetistä Ihmissieluja.
Villipeurta, joka vapaana vaeltaa,
Vapauttaa Ihmisen Sielun Huolista.
Karitsa, jota kiusataan,
synnyttää julkimellakoita,
Mutta antaa anteeksi Teurastajan veitselle.
Lepakko, joka pyrähtelee Illan pimetessä,
Lähti lentoon epäilijän Aivoista.
Pöllö, joka huutaa Yössä,
toistaa Epäuskoisen Pelon sanoja.
Joka loukkaa Peukaloista,
Ei ansaitse Ihmisten rakkautta.
Saata härkä raivostumaan,
Jäät vaille Naisten rakkautta.
Holtiton Poika, joka tappaa Kärpäsen,
Elää hämähäkkiä peläten.
Joka kiduttaa Kovakuoriaisen Sielua,
Kutoo Päättymättömän yön pimeää asuntoa.
Toukka kukan varrella
kertoo Äidin murheista.
Älä tapa Koita, älä Perhosta,
Viimeinen Tuomio on tulossa.
Joka valmistaa Hevosta sotimaan
Ei tule Kesää kokemaan.
Kerjäläisen Koira & Lesken kissa syötä,
Kuljet itse Vatsa täytenä.
Hyttynen, joka laulaa kesälaulua,
Saa myrkkynsä Herjaajan huulilta.
Kateuden jalkojen Hikeä,
Käyttää Käärme ja Lisko myrkkynä.
Taiteilijan Mustasukkaisuus
On mehiläisen piston polton salaisuus.
Ruhtinaan Viitat & Kerjäläisen Ryysyt:
Saiturin säkit Homeessa.
Totuus Ilkeän huulilla.
On pahempi kaikki Valheita.
Oikein on ja niin olkoon;
Ihminen on tehty Suruun & Iloon;
Ja kun ymmärrämme tämän oikealla tavalla,
Kuljemme läpi Maailman huolta vailla.
Surusta ja Ilosta jumalallinen
Sielu saa Juhlavaatteensa.
Kaiken Murheen & Kivun sylissä
Asuu Ilo silkkivyyhtinä.
Sylilapsi on enemmän kuin Kapalot;
Ihmisten Maissa
Työkalut tehdään & kädet Syntyivät,
Sen jokainen Maanviljejilä ymmärtää.
Jokaisen Silmän Jokainen kyynel,
Muuttuu Lapseksi Ikuisuudessa;
Sen ottavat syliinsä valoa loistavat Naiset
Ja palauttavat omaksi Ilokseen.
Hirnunta, Haukunta, Mylvintä & Karjunta
Aaltoina huuhtelevat Taivaan Rantoja.
Lapsen itku Vitsan alla
Tuomitaan Kuoleman valtakunnassa.
Kerjäläisen ryysyt lepattavat tuulessa:
Taivaat Riekaleiksi revitään.
Miekalla ja kiväriillä aseistettu Sotilas
Tappakseen Tähtää Kesän Aurinkoa.
Köyhän Miehen Ropo on arvokkaampi
Kuin kaikki Kulta Afrikan rannoilla.
Penni, joka riistetään Työläisen kourista,
Ostaa & myy Saiturin Maat;
Tai, jos korkeuksista se siunataan,
Ostaa & Myy koko Kansakunnan.
Moiti Lapsen uskoa,
Sinua halveksitaan
Vanhuudessa & Kuolemassa.
Opeta Lapsi Epäilemään
Joudut Haudassa ikuisesti mätänemään.
Kunnioita Lapsen uskoa,
Voitat Helvetin & Kuoleman.
Lapsen Lelut ja Vanhan miehen Viisaus
Ovat Kahden vuodenajan Hedelmät.
Kysyjä, joka istuu niin ovelana,
Ei koskaan tule tietämään miten Vastata.
Vastaa Epäilyksen sanaan,
Sammutat Tiedon Valon kokonaan.
Väkevin Myrkky, joka koskaan on tunnettu
Virtasi Keisarin laakeriseppeleestä.
Mikään ei niin vääristä ihmisrotua
kuin rautainen Haarniska.
Kun Kulta ja Jalokivet auraa koristavat
Rauhan taidoille Kateus Kumartaa.
kun jotain kysyy epäilijä,
Oikein vastaa Arvoitus ja Sirkan sirinä.
Muurahaisen senttiä ja Kotkan kilometriä
Rampa Filosofia virnistää.
Se , joka Epäilee silmiään,
Ei koskaan Usko, teet mitä hyvänsä.
Jos Kuu ja Aurinko epäilemään alkaisivat,
Ne välittömästi sammuisivat.
Intohimon vallassa saatat Oikein toimia,
Mutta jos intohimo on sinussa, kuljet orjana.
Huora ja Uhkapeluri,
jotka Valtio laillistaa,
Ottavat Valtion haltuunsa.
Ilotytön huuto kaikuu kaduilla ja
kutoo kansakunnan Käärinliinoja.
Voittajan huudot ja Häviäjän Kirosanat,
Kansan ruumisvaunujen edessä tanssivat.
Joka Yö ja joka Aamu,
Joku Syntyy Kurjuuteen.
Joka Yö ja joka Aamu
Joku Syntyy Suloiseen Riemuun.
Jotkut syntyvät Suloiseen Riemuun
Jotkut Syntyvät loputtomaan Yöhön.
Meidät johdatetaan Uskomaan Valheeseen,
kun meidät opetetaan silmällä
eikä silmän läpi katsomaan,
Joka Syntyi Yössä Yöhön häviämään,
Kun Sielu Nukkui Valon Säteissä.
Jumala ilmestyy & Jumala on Pelkkä Valo,
Niille kurjille sieluille, jotka asuvat Yössä;
Mutta Esiintyy Ihmisen Hahmossa
Niille, jotka Asuvat Päivän Valossa

- William Blake