Hillasuolla


Kaksi yksinäistä.



Hepokatti suolla poikittain.



Kultaa.

Sopu-elintarvikekuivuri

Itselläni ei ole kuin jääkaapin pieni pakastelokero, ja kämppä on niin pieni ettei tänne mahdu pakastearkkua, joten päätin ostaa elintarvikekuivurin, jolla voin kuivata metsän villisafkaa säilöön talven varalle. Ja itseasiassa myös muutakin safkaa esimerkiksi retkille.

Kuivureita ei tarvinut hakea kaukaa, sillä sellaisia valmistaa rovaniemeläinen Soputuote Ky. Sopu-elintarvikekuivureita voi ostaa suoraan Soputuotteelta, mutta lisäksi Rovaniemellä niitä jälleenmyyvät Hovimäen talousrauta ja kulman ärrän vieressä oleva lahjatavaraliike Aarnivalkea, mistä itse ostin.

Kuivurille tuli hintaa 145 euroa puhallin mukaan lukien, mitä sai myös samaisesta paikasta.



Kuivuri on pahvia ja menee melko pieneen pakettiin. Ja se on kasattavissa nopeasti ja helposti.



Puhtaltimena toimii auton sisätilalämmitin. Kuivattava tuote asetetaan ritilöille ja lämpöä voi säädellä päällä olevan kahden ilmaläpän avulla, joissa on kolme eri astetta. Kuivuri kandee asettaa paloturvalliselle paikalle.



Levyt taittuvat niin, että niistä on helppo valuttaa kuivattu safka purkkeihin ja pusseihin.



Kuivatin ensitöikseni omenarenkaita. Puhallin hurisi kylpyhuoneessa yön ja samalla kämppäkin lämpeni aika mukavasti, varsinkin kun on ollut muutenkin kesäisen lämmintä. Jokatapauksessa aamulla omenat olivat valmiit pussitettaviksi ja käyvät hyvänä retkiruokana.

Pakkauksessa tulee mukana hyvät ohjeet eri tuotteiden kuivattamiseen ja ylipäätänsä laitteen käyttöön.



Kuivurin mahdollisuudet ovat monet, mutta kaikkia ei tarvitse kuivata kuivurilla. Esimerkiksi monet yrtit voi kuivata ihan hyvin sanomalehtien päällä.

Itse olen kuivattanut kesän aikana vadelmanlehtiä, joita olen poiminut juoksulenkin varresta taskuun, ja joista olen tehnyt sitten teetä.

Vadelmalehtien lisäksi teehen on kuulunut yleensä myös rooibos ja kamomilla, jotka ovat rauhoittavia yrttejä, ja sopivat siksi minulle hyvin, koska olen mieleltäni joskus rauhaton. Ja nautin teen kylmänä, koska olen niin kuuma.

Lähdepolulla

Lähdepolku on jokapäivä erilainen. Ja näin loppukesästä sen varrelta, ja ylipäätänsä metsästä alkaa löytymään päivä päivältä yhä enemmän ilmaista safkaa.

Jo melko vaatimattomalla asiantuntemuksella metsästä voi poimia ruokapöytään vaikka mitä. Itseasiassa minusta tuntuu, että nykyään etsiessä hyvää ruokaa asiantuntemusta tarvitaan enemmän marketissa kuin metsässä.



Löysin pari lampaankääpää samasta paikkaan kuin viime kesänä. Lampaankääpä on hyvä, kolmen tähden ruokasieni, mikä on helppo tunnistaa ja mikä ei vaadi esikäsittelyä. Mikäpä se siinä, jos saa nauttia kerran vuodessa aina yhden aterian lampaankääpää.

Olen sen verran laiska, että suosin vain sellaisia sieniä, mitkä eivät vaadi esikäsittelyä, ja mitkä on helppo tunnistaa. Tähän kerhoon kuuluu pääosin haperoita ja tatteja.

Variksen marjoja, hienommalta nimeltään kaarnikoita, oli jo aika hyvin, mitä poimin törppöön parin aamupirtelöllisen verran. Kaarnikka on hyvänmakuinen ja hyväravinteinen, niin kuin marjat yleensä. Tosin ehkä vähän turhan aliarvostettu.

Mutta mikäli omistat blenderin, suosittelen kaarnikan poimimista, niistä saa hyviä pirtelöitä. Tai mikäli jaksat väsätä mehuja tai viinejä, kaarnikka on niissä ihan kingi.

Mustikoitakin oli muutamia, joita haroin vain makupaloiksi. Viime kerralla, reilu viikko sitten käydessäni lähteellä, näytti siltä että erään jängän poski tarjosi myös tuloillaan olevia pikku aurinkoja, hilloja, mutta nyt hilloista, ei edes raaoista, näkynyt jälkeäkään.



Dallatessani lähdepolkua, kuulin pökkelön naputusta ja aavistelin sen olevan käpytikka, mikä on Ounasvaaralla tuttu näky, mutta törmäsinkin yllätyksekseni pohjantikkaan. En ole tavannut kaveria ikinä ennen!



Pohjantikka oli melko kesy, hääräsi ympärilläni naputtaen joka pökkelöä. Hyvä ettei luullut minuakin vanhaksi pökkelöksi ja tullut naputtamaan. Vaikka toisaalta, ei olisi pahitteeksi välillä minunkin päätä vähän koputella. Mukava lintu. Tunsin olevani heti pohjantikan frendi.

Oli nastaa palata lähderetketlä rinkka täynnä jääkylmää lähdevettä, vähän marjoja ja lampaankääpää. Ja mielessä uusi tuttavuus.


Maailma on perusolemukseltaan
kaunis.

Rumuus on vain
lisättyä.



Viikon miete

Terveyskeskuksen edessä paljon tupakoitsijoita.

Punikkeja


Lähdepolun varresta löytyi mukava yllätys, ensimmäiset punikkitatit olivat kohonneet ylös. Ei muuta kuin reppuun ja iltapalaksi sienimunakas.

Sokeripalan jäähyväiset 2.7




Sokeripala, kossunranta, valkoinen talo, hippikuutio - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itse tykkään eniten sokeripalasta, joten käytän sitä.

Sokeripalan tilalle on kaavailtu 5-8 kerroksista kerrostaloa, mutta talon ja paikan kohtaloa ei ole vielä käsittääkseni lopullisesti päätetty. Kuulin myös sellaista, että hyvällä mäihällä rakennus saattaisi jopa säilyä.

Jokatapauksessa, nyt viimeisetkin hipit häädetään talosta. Eri vuokralaiset ovat järjestäneet vuosien varrella sokeripalalla useita suuria ja villejä juhlia, joissa on kerinnyt käydä jo monet ikäpolvet, ja nyt tuli viimeisten juhlien aika.

Sain Terolta, joka on yksi talon viimeisistä mohikaaneista, hänen juhlista ottamiaan kuvia. Kuvia, kuten juhlijoitakin, oli paljon, mutta koska niiden kaikkien lataamisessa bloggeriin olisi mennyt aika kauan, valkkasin vain nopeasti joitakin, lähinnä tuttuja.































































http://www.myspace.com/yojuttu





Kiitos Tero kuvista, harmi kun sinusta ei ollut yhtään :(

Ja kiitos

Sokeripala.

Pari hyvää pirtelöä


Tuoretaateleita, kanelia, kylmää pakuriteetä, cashewpähkinöitä, raaka kaakaonibsejä, hunajaa, ripaus laadukasta suolaa ja kookosöljyä.



Lopputuloksena smuutti ja makea ja ravitseva pirtelö. Tällaista maistettua voit heittää hyvästit marketin keinomakealle.

Ihminen, syö ja juo jotain sellaista, mistä saat oikeasti jotain hyvää.


Jäisiä mustaherukoita, kuusihunajaa, tuoretta sitruunamelissaa, ripaus laadukasta suolaa ja kylmää vadelmalehti-rooibos-kamomilla teetä.



Tämä samenttisen pehmeä jääkylmä pirtelö on hellepäivinä ihan kingi - viilentävä ja rauhoittava kuin korpikuusten kätköissä kulkeva metsäpuro.

Paljasjalkamatti

http://paljasjalkamatti.blogspot.com/

Paljasjalkajuoksublogi, mistä löytyy mm. paljasjalkajuoksuun liittyviä tieteellisiä faktoja.

”Kun tieteellistä taustaa tutkittiin tarkemmin, tuli se tosiasia eteen, ettei tuettujen kenkien käytölle löydy mitään perusteita.”

Jalkaterapeutikko Pekka Anttila