Olen sekä vanha että nuori, hullu yhtä paljon kuin viisas,
yhtä paljon piittaamaton toisista kuin ikuisesti huolehtivainen,
äidillinen yhtä paljon kuin isällinen, lapsi yhtä paljon kuin
mies,
olen täytetty karkeilla aineksilla ja hienoilla aineksilla,
olen yhden monista, niin suurista kuin pienistä kansoista
muodostuneen kansakunnan jäsen,
etelävaltiolainen yhtä hyvin kuin pohjoisvaltiolainen,
huoleton ja vieraanvarainen plantaasinomistaja
alhaalla Oconeen varsilla,
yhtä hyvin kuin omaa tietään kulkeva, mitä joustavimmin ja lujimmin
sitein maailmaan kiintynyt, kauppatoimiin halukas
jenkki,
Elkhornin-laaksossa hirvennahkasäärystimissäni vaeltava
kentuckyläinen, tai lousianalainen tai georgialainen,
järvien, lahtien tai rannikoiden laivuri, indianalainen yhtä hyvin
kuin wisconsinilainen tai ohiolainen,
kotonani samalla tavoin kanadalaisissa lumikengissä
aarniometsissä kuin merellä Newfoundlandin kalastajien
seurassa,
kotonani myötä- tai vastatuuleen luovivassa kiitävässä jääpurressa,
kotonani Vermontin kukkuloilla tai Mainen metsissä tai
karjatilalla Texasissa,
kalifornialaisten toveri, vapaiden luoteis-maakuntalaisten
kumppani (heidän valtavia mittasuhteitaan rakastaen),
tukinuittajien ja kaivosmiesten toveri, kaikkien niiden toveri,
jotka kutsuvat kättä puristaen ryypylle ja aterialle,
yksinkertaisimman oppipoika, syvästi viisaimman opettaja,
uransa alussa oleva noviisi, silti takanani myriadien
vuosien kokemus,
kuuluun jokaiseen ihonväriin ja ryhmään, jokaiseen
säätyyn ja uskontokuntaan,
olen maanviljelijä, teknikko, taiteilija, herrasmies, merimies
kveekari,
vanki, porttolan pitäjä, renttu, lakimies, lääkäri, pappi.
Mielummin kuin luovun
omasta monimuotoisuudestani, asetun vastustamaan kaikkea,
tarvitsen ilmaa, mutta jätän sitä riittävästi
jälkeenkin,
olen ylvästelemättä omalla paikallani.
(Koiperhonen ja kalanmäti ovat omalla paikallaan,
auringot jotka näen ja auringot pimeässä
jonne en näe, ovat paikallaan,
käsin kosketeltava on paikallaan ja tuskin aistittava on paikallaan)
Oikeastaan nämä ovat kaikkien aikakausien ja ihmisten
ajatuksia, niiden alkuperä ei ole minussa,
elleivät ne ole teidän ajatuksianne yhtä paljon kuin minun,
ne ovat yhdentekeviä tai melkein yhdentekeviä,
elleivät ne ole arvoitus ja arvoituksen ratkaisu,
ne ovat arvottomia,
elleivät ne ole yhtä läheisiä tai yhtä etäisiä meille kaikille
ne ovat arvottomia.
Tämä on ruohoa, joka kasvaa kaikkialla missä on maata
ja vettä,
yhteistä ilmaa joka huuhtelee maapalloa.
Walt Whitman
yhtä paljon piittaamaton toisista kuin ikuisesti huolehtivainen,
äidillinen yhtä paljon kuin isällinen, lapsi yhtä paljon kuin
mies,
olen täytetty karkeilla aineksilla ja hienoilla aineksilla,
olen yhden monista, niin suurista kuin pienistä kansoista
muodostuneen kansakunnan jäsen,
etelävaltiolainen yhtä hyvin kuin pohjoisvaltiolainen,
huoleton ja vieraanvarainen plantaasinomistaja
alhaalla Oconeen varsilla,
yhtä hyvin kuin omaa tietään kulkeva, mitä joustavimmin ja lujimmin
sitein maailmaan kiintynyt, kauppatoimiin halukas
jenkki,
Elkhornin-laaksossa hirvennahkasäärystimissäni vaeltava
kentuckyläinen, tai lousianalainen tai georgialainen,
järvien, lahtien tai rannikoiden laivuri, indianalainen yhtä hyvin
kuin wisconsinilainen tai ohiolainen,
kotonani samalla tavoin kanadalaisissa lumikengissä
aarniometsissä kuin merellä Newfoundlandin kalastajien
seurassa,
kotonani myötä- tai vastatuuleen luovivassa kiitävässä jääpurressa,
kotonani Vermontin kukkuloilla tai Mainen metsissä tai
karjatilalla Texasissa,
kalifornialaisten toveri, vapaiden luoteis-maakuntalaisten
kumppani (heidän valtavia mittasuhteitaan rakastaen),
tukinuittajien ja kaivosmiesten toveri, kaikkien niiden toveri,
jotka kutsuvat kättä puristaen ryypylle ja aterialle,
yksinkertaisimman oppipoika, syvästi viisaimman opettaja,
uransa alussa oleva noviisi, silti takanani myriadien
vuosien kokemus,
kuuluun jokaiseen ihonväriin ja ryhmään, jokaiseen
säätyyn ja uskontokuntaan,
olen maanviljelijä, teknikko, taiteilija, herrasmies, merimies
kveekari,
vanki, porttolan pitäjä, renttu, lakimies, lääkäri, pappi.
Mielummin kuin luovun
omasta monimuotoisuudestani, asetun vastustamaan kaikkea,
tarvitsen ilmaa, mutta jätän sitä riittävästi
jälkeenkin,
olen ylvästelemättä omalla paikallani.
(Koiperhonen ja kalanmäti ovat omalla paikallaan,
auringot jotka näen ja auringot pimeässä
jonne en näe, ovat paikallaan,
käsin kosketeltava on paikallaan ja tuskin aistittava on paikallaan)
Oikeastaan nämä ovat kaikkien aikakausien ja ihmisten
ajatuksia, niiden alkuperä ei ole minussa,
elleivät ne ole teidän ajatuksianne yhtä paljon kuin minun,
ne ovat yhdentekeviä tai melkein yhdentekeviä,
elleivät ne ole arvoitus ja arvoituksen ratkaisu,
ne ovat arvottomia,
elleivät ne ole yhtä läheisiä tai yhtä etäisiä meille kaikille
ne ovat arvottomia.
Tämä on ruohoa, joka kasvaa kaikkialla missä on maata
ja vettä,
yhteistä ilmaa joka huuhtelee maapalloa.
Walt Whitman
JOHNNY B. GOETHE
Kuule hei lauri älä mulle ala
ihan totta stikkaa vaan spaddu
ja lähe vetää
Älä mulle ala, älä ala
Kato
Näin On Näppäimet
qwertyuiopå
Arto Melleri
ihan totta stikkaa vaan spaddu
ja lähe vetää
Älä mulle ala, älä ala
Kato
Näin On Näppäimet
qwertyuiopå
Arto Melleri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)