Vikajohka

Taneli uittaa lippaa.

Mie raavin larvoja pitkin pohjaa.

Mutta ei merkkiäkään kaloista.

Saalis.

Vikajoen koskiosuuksia on kunnostettu parina viime kesänä, ja kun tulimme paikalle en meinannut tunnistaa koko paikkaa entiseksi. Kokonainen pitkä saari oli jyrsitty niin, että siitä ei ollut jäljellä kuin pikku nyppylä, ja aikaisempi pieni sivu-uoma oli laajeentunut muuhun jokeen. Piti monta kertaa kelata että onkohan tämä nyt se sama paikka, mutta perkele, kyllä se vaan oli. Kaikki muu täsmäsi.

Kunnostuksilla on tarkoitus korjata kosket uiton jäljiltä kaloille paremmiksi mestoiksi, mutta sinänsä jännä että oli tehty noinkin isoja muutoksia. Ehkä siinä on ollut joku hyvä ajatus, taimenelle kutusorakkoa, tai jotain.

Sen, miten kalat viihtyvät, tai tulevat viihtymään remontoidussa joessa, näkee vasta ensi kesänä. Tämän päivän kalastuksesta ei voi vielä tehdä arvioita suuntaan tai toiseen, koska tähän aikaan vuodesta kaloja on muutenkin vaikea löytää.

En ole aikaisemmin edes uittanut perhoa enää lokakuun jälkeen, mutta nyt on ollut sen verran lauhaa, että voi vielä ihan hyvin käydä vähän haistelemassa meininkiä.

Kosti ja Keijo kerkesivät viime viikonloppuna jo upottaa verkot jään alle, ja ainakin yksi kahden kilon siika oli löytynyt, mutta nyt taas jäille ei ole enää asiaa.