Tänään matkasin Malesiaan ja poimin koriini karambolan. Tähtihedelmässä on jotakin tuttua - ulkonäkö lienee jääneen alitajuntaan kauppojen hedelmäosastoilta, mutta itse hedelmää ei ole tullut aikaisemmin puraistua.
Karambola on mitä oivallisin hedelmä koristeluuun ja siinä on paljon c-vitamiinia, mutta lappilaisesta luonnosta löytyy myös paljon hyvää koristematskua ja myös c-vitamiinia, joten henkilökohtaisesti en koe karambolaa tarpeelliseksi.
Viipaloituani hedelmän tähtöset pistivät tanssiksi yrittäen vakuuttaa minut hedelmille poikkeuksellisella taidolla, mutta olishan se Moskukin nauranut moiselle pelleilylle.
Kaukomaiden hedelmiä maisteltaessa täytyy ottaa huomioon, että maku voi olla tyystin toinen, mikäli hedelmän poimisi ja söisi hedelmän kotimaassa, mutta tässä juttusarjassa mennään niillä mauilla, mitkä hedelmä tarjoaa ostaessani sen lappilaisesta kaupasta. Uusien hedelmien kohdalla ei myöskään aina ole ihan varma siitä, että mikä on se ihanteellinen kypsyys heittää hedelmä huiviin.
Siitä mitä koemme tarpeellisiksi on jokaisella tietenkin omat näkemykset ja mieltymykset, ennen kaikkea mieltymykset, koska se mitä todella tarvitsisimme, lienee melko yksinkertaista. No, ehkä se on ihan toinen aihe. Nykyään kysymys on pikemminkin siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Syön aina joskus banaania koska sitä on saatavilla, se on hyvä, helppo, halpa ja uskoakseni myös terveellinen, mutta pärjäisin varmasti ihan hyvin ilman banaaniakin. Valintoihimme liittyy nykyään valtavasti kysymyksiä.