Viimeiset pari viikkoa on ollut verkoilla hiljaista, mutta nyt löysimme Kostin kanssa tämän mukavan kokoisen mateen, mikä oli sotkenut verkon niin sutturalle, että vedimme sen pois ja vaihdoimme toisen tilalle. Liekkö kutukarkelot ohi, ja mateet lähteneet taas liikkeelle.
Puolikas kuu ja tähtitaivas valaisi hienosti touhujamme - ja vei keskustelumme lopulta pienelle matkalle maailmankaikkeuteen, ja ylipäätänsä olemassaolon käsittämättömyyteen, ja mikä niinkuin aina, päättyi myös samoin, eli toteamukseen, että oli mitä oli, kaikki on yhtä suurta ihmettä.
Ketunhännät olivat vetäytyneet tänään koloihinsa, mutta eilen illalla kun Ministeri ja Huttunen veivät minut Vennivaaran tykkylumipuumetsään, revontulet räiskyivät taivaanrannassa. Näytti olevan suosittu revontulimesta, sillä myös muitakin oli liikenteessä samoin ajatuksin.