Kostin perhe levitti hirventaljan jäälle jossa kelpasi köllötellä ja piereskellä ja pilkkiä.
Siika-Seppo oli meditoinut jäällä jo aamusta asti, mutta vain pari pientä hopeakylkeä oli löytynyt.
Puhuivat, vanhempi väki, että huonosti on kala syönyt koko
kevään - kuulemma vähän kaikkialla.
Älä ollakaan, viimein siian poika nousi myös Kang-Gastuksen kolosta. Ensimmäinen siikani ikinä.
Narrasin kalan venäläisellä mormuskalla ja kädet tärräsi krapulasta sen verran sopivasti että tekniikkaa ei tarvinnut sen kummemmin hieroa. Nyt ymmärrän, miksi venäläiset hallitsevat siian pilkin.
Kosti opastaa Sammeli-poikaa siian pyynnin saloihin.
Kiitos Ahti ja Santaniemen lahti.