päähän ja kävelen
yöhön
pitkästä aikaa on
yö, samenttinen yö,
varjojen yö
rintamamiestalot,
50-luvulla sahattujen
lautojen kostea
haju
tienlaitojen
villit pimeät
viidakot
nokkonen, pietaryrtti ja
riutunut rentun
ruusu
pujo kuuntelee
kuin vanha viisas
buddha
kiitäjällä suunta sekaisin
katulampun
alla
minulla suunta sekaisin
täydenkuun
alla
rintamamiestalot,
ikkunoissa lämpimät
valot
liiterin päädyssä
halot
isännillä
on ollut suunnat
selvillä
kävelen hiljaisia
katuja kuin
peilityvenen
veden päällä
pitkästä aikaa on
yö, silkin pehmeä yö,
yksinäisten yö
yö, johon
on kätketty
kesän
kulta.
