Mustikkasato oli kehno, ainakin siellä missä minä kuljin. En ole löytänyt hirveenä puolukoitakaan, mikä johtuu varmaan siitä, etten ole jaksanut kovin ahkerasti edes etsiä. Mutta kaarnikoita kyllä löytyy taas mukavasti, melkeinpä niin paljon kuin jaksaa vain rouhia.
Minulle kelpaa kaikki marjat, mitkä ovat vain helposti poimittavissa - tai ostettavissa. Kaikissa syötävissä marjoissa on jotakin hyvää ja kun niitä syö monipuolisesti, niiden eri ravinteet vain täydentävät toisia. Söin viime talven mustikoita, nyt syön kaarnikoita. Ehkä ensi talvena puolukoita.
En ole myöskään mikään himo marjanpoimija. Poimin fiiliksen mukaan sen mitä jaksan ja kerkiän. Minulla ei ole tavoitetta saada mitään tiettyä määrää, kunhan jotain. Ja jos en saa mitään, sitten ostan. Ja jotta voin ostaa, siitä saan kiittää nykyistä työpaikkaani ja thaimaalaisia marjanpoimijoita - kiitos thai brothers and sisters. Rakastan teitä.
Olen päivätöissä, jotta saan kustannettua tämän hetkisen elämäni. Joskus kun olen töissä saatan visioida, että jos nyt pääsen vähän aikaisemmin, voisin lähteä marjaan, mutta jos en pääsekään, voin ostaa ne marjat niillä rahoilla, minkä saan siltä ajalta minkä olen töissä sen muutaman tunnin pidempään, minkä olisin voinut visioni mukaan olla myös marjassa.
Villisafka on villiä ja ilmaista - ja kerään sitä mahdollisuuksien mukaan kaupan ja toriruoan lisäksi. Mikäli haluaisin syödä pelkkää villiä, pitäisi lopettaa päivätyö ja asennoitua elämään myös villisti - esim. keräilijä-kalastajana.
Ei sekään ole mahdoton ajatus, mutta tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen nykyiseen kuvioon. Silti koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Elämä on hurjaa. Huominen on hurja.
Metsän lisäksi myös kaupungista löytyy nyt hyvin marjoja - ainakin pihlajanmarjoja, marja-aroniaa ja ruusunmarjoja.
Taloni kulmalla sijaitsevassa viehättävässä juoppopuistossa on marja-aronia pensas, josta kahmaisen illan hämärässä juoksulenkin jälkeen kourallisen pirtelöön. En ole vielä rohjennut mennä poimimaan kerralla kaikkia.
Pihlajanmarjoja olen napsinut suoraan puusta. Ja ruusumarjoista voi tehdä vaikka tällaista. En tiedä miten kaupunkimarjat imee saasteita, mutta voi olla viisainta poimia kaupunkimarjoja vain satunnaiseen käyttöön.
Monet marjat uppoavat mukavasti pirtelöihin, mutta tykkään syödä marjoja myös kookosmaidon ja hunajan kanssa. Sekaan voi vielä heittää pähkinöitä ja siemeniä. Ehkä kanelia. Mitä milloinkin. Viimepäivinä olen myös suosinut hyvänmakuista tocoa. Jokatapauksessa marja & hunaja & kookosmaito yhdistelmä on aika toimiva.
Marjojen lisäksi olen kerännyt vähän sieniä. Tatteja on taas hyvin, haperoita sen sijaan huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Olen viipaloinut tatteja yleensä suoraan tuoreina pannulle, mutta myös säilönyt osan kuivattamalla niitä sanomalehtien päällä.
Kaupoissakin näkyy sadonkorjuu. Mukavia pieniä herkullisia kotimaisia omenoita on nyt kaupat pullollaan, joita olen suosinut ahkerasti.
Olen nakellut aina töissä autosta siemenkodat teiden varsille ja ihmisten pihoille, joten älkää ihmetelkö jos omenapuita alkaa kasvaan kohta vähän sinne sun tänne.
Toissasyksynä muistan lähikaupassani olleen myös kotimaisia päärynöitä, mutta sen jälkeen en ole sellaisiin törmännyt. Jos joku tietää mistä löytyy, antakaa vinkki, kiitos.
Päärynät ovat lempiruokaani, silloin kun syön niitä. Ja ne on oltava totta kai kypsiä, lähes mätääntyneitä, silloin ne ovat parhaimmillaan. Kaikki mitä syön, on lempiruokaani, paitsi jos otan ruoan tuntemattomalta juopolta viehättävässä juoppopuistossa.
Kävellessäni yksi päivä töihin, yhdellä juopolla oli pyörän tarakalla puska, jossa oli lehtiä ja oransseja marjoja. Pysähdyin kyselemään että mistä tuollaisia ja mitä marjoja ne mahtaa olla. Juoppo kertoi "vähän karsineensa tuolta", ja osoitti epämääräisesti selkänsä taakse. Sitten se otti marjan ja pani suuhun, mussutti tyytyväisenä ja pyysi minuakin maistamaan, kehumalla paremmiksi kuin mustikat.
Otin ja maistoin - ja tunsin heti kuinka karvas ja polttava maku hyökkäsi suuhun kurkkua myöten, sylkäisin lyttyyn puremani marjan samantien ulos ja sanoin juopolle, ettei ollut kyllä kovin hyvää. Kundi oli kuutamolla ja jäi kuutamolle oranssi marjasoossi valuen pitkien suupieliä - kun itse jatkoin töihin.
Outo paha maku tuntui suussa ja kurkussa vielä pitkään kävellessäni postin terminaaliin. Meinasin jo varoittaa ajojärjestelijää, että älkää ihmetelkö jos yhtäkkiä kaadun ja alan vapista, koska söin äsken nimittäin juopon tarjoamia hieman kyseenalaisia marjoja.
Maku hälveni kuitenkin suusta jonkin ajan päästä ja sain myöhemmin internetin avulla selville että kysymyksessä oli rusokuusama. Myrkyllinen marja, joka ei pieninä annoksina aiheuta vakavia oireita. Rusokuusama ei ole lempiruokaani.
Pestoa vihannesten kera tai salaattiin. Olen tehnyt välillä itse pestoa pinjasiemenistä, mutta cashewpähkinät toimivat varmaan myös, ja tulevat myöskin edullisemmaksi, vaikka ostaisi luomuna.
Luomu casheweita saa edullisimmin Luontaistuote Mariasta kilon pusseissa. Tarkoitus olisikin tehdä pesto ensi kerralla casheweista.
Resepti on yksinkertaisen kaunis:
- nippu basilikaa
- kourallinen pinjansiemeniä (tai cashewpähkinöitä)
- 2-3 valkosipulin kynttä
- 1 1/2 dl oliiviöljyä
- 1-2 tl merisuolaa
1. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla, jolloin niiden maku irtoaa. Älä päästä mustumaan. (Suosi muovipannujen sijasta aina rautaisia, paistat mitä tahansa.)
2. Laita pinjansiemenet ja basilikan lehdet huhmareeseen ja survo nuijalla. Lisää suola ja valkosipuli. (Peston nimi juontaa juurensa jauhamista tarkoittavasta verbistä.)
3. Voit jauhaa loppuun käsin, mutta voit laittaa kaman myös blenderiin ja jauhaa sen sileäksi tahnaksi. Laita valmis kama jääkaapiin ja anna maustua muutama tunti.
Nyt kun aurinko alkaa vetäytyä mailleen, samoille maille minne myös Luigi alkaa vetäytyä, emme voi muuta kuin yrittää korvata heidät pillereillä.
D-vitamiinilisä on pohjoisessa aika jees, ja kalaöljyäkin kandee suosia, varsinkin jos kalaa ei tule muuten syötyä.
Näin syksyllä kun joka kulmalla joku röhii ja nuhii, kandee myös suosia c-vitamiini pitoista safkaa, mutta myös c-vitamiinilisä hyvälaatuisina jauheina tai pillereinä ei ole pahitteeksi.
Pillereitä ostettaessa kandee suosia mahdollisimman luonnollisia vaihtoehtoja ja välttää synteettistä ja täyteaineilla ladattua kamaa.
Koita myös ujuttaa jokapäiväiseen safkaan vähän pakuria, inkivääriä ja valkosipulia.
Uiminenkaan ei ole pahitteeksi. Sanotaan että kylmässä uiminen nostaa vastustuskykyä. Niin tai näin, itse olen jatkanut kesäiseen tapaan ja käynyt edelleen juoksulenkkien välissä tai lopussa uimassa.
Itseasiassa nyt uintikausi on parhaimmillaan, vesi on sopivan viileää ja rauhoittavaa, rannat ovat hiljaisia, voi uida alasti, nauraa, vihellellä, fiilistellä, meditoida, masturboida - ja kun kävelee uinnin jälkeen rantahiekalla, voi saada vielä kesän päästä kiinni.
Loppukevennys: