"Sanooko joku että on hyvä olla voittaja?
Minä sanon että on hyvä myös antautua,
taistelu hävitään samassa hengessä
kuin voitetaan.
Minä hakkaan rumpuja kuolleille,
toitotan heille torvesta kovaäänisimmän ja iloisimman
säveleni.
Eläköönhuuto niille jotka eivät onnistuneet!
Ja niille joiden sota-alus upposi mereen!
Ja niille jotka itse upposivat mereen!
Ja kaikille taistelun hävinneille kenraaleille ja kaikille
voitetuille sankareille!
Ja tuntemattomiksi jääville lukuisille sankareille: he ovat samanarvoisia kuin kaikkien tuntemat suuret sankarit!"
Walt Whitman
Minä sanon että on hyvä myös antautua,
taistelu hävitään samassa hengessä
kuin voitetaan.
Minä hakkaan rumpuja kuolleille,
toitotan heille torvesta kovaäänisimmän ja iloisimman
säveleni.
Eläköönhuuto niille jotka eivät onnistuneet!
Ja niille joiden sota-alus upposi mereen!
Ja niille jotka itse upposivat mereen!
Ja kaikille taistelun hävinneille kenraaleille ja kaikille
voitetuille sankareille!
Ja tuntemattomiksi jääville lukuisille sankareille: he ovat samanarvoisia kuin kaikkien tuntemat suuret sankarit!"
Walt Whitman
Rovaniemi 17.1.2015
Sumu nuoli vaaran laitoja, kun skannasimme muutaman suvannon Raudanjoella, mutta ne olivatkin sen verran sulia, ettemme tohtineet pilkille. Hyppäsimme takaisin Harjus-Heikin Hiaceen, joka näppäili kepsiin yhden pienemmän sivujoen - ja posottelimme sinne.
Jätimme auton tien laitaan, sukelsimme läpi pumpulin pehmeän lumimetsän ja tulimme kohtaan, jossa kapea joki puhkeaa pyöreäksi lompoloksi, niin kuin olimme kepsistä kattoneet ja olettaneet sen olevan harjuksen talvinen koti.
Ensimmäisenä meitä tervehti iloisesti pieni kärpänen, joka lienee ensimmäinen hyönteinen minkä olen nähnyt elävänä ulkona tammikuussa.
Älä ollakaan, iloisen kärpäsen lisäksi myös toinenkin pikku höttimötti oli noussut sulasta vedestä ihmettelemään maailmaa, kaiketi siinä luulossa, että pääsisi bailaamaan aurinkoon, mutta harmikseen joutui vielä kangistelemaan lumessa.
Siitä huolimatta, että nyt on mateen kutu ja useimmat pilkkijät keskittyvät rouhimaan niitä, meidän mielessämme oli silti harjus. Madepilkille pitäisi hommata oma kalustonsa. Ehkä joku päivä rohkenemme kokeilla myös sitä, makean veden mystistä turskaa.
Istua jörötimme odottamaan, että harjus puraisee, mutta kalat pysyttelivät passiivisina. Harjus-Heikki oli meistä ahkerin, haisteli tarkasti joka kolon, kokeili eri korkeudet ja syötit, mutta tuloksetta.
Tammikuu lienee haastavin kuukausi saada kalaa, mutta lompareemme rauha, talvisen metsän syli ja sulan veden laulu saivat meidät tuntemaan olomme onnellisiksi. Aavistelimme, että harjukset olivat joen toisella puolen ulkomutkassa, jonne virta työnsi safkaa, mutta emme uskaltaneet ylittää jokea.
Veljet, miten talvisen retken jälkeen maistuu ruoka. Ei heti uskoisi, mutta keskeltä Peräpohjolaa metsien keskeltä löytyy kiinalais-suomalais-ugrilais-käyrämöläisläinen ravintola. Kerran satuin syömään siellä erinomaisen lemon chickenin, jota olen sittemmin tilannut muutaman kerran, ja niin tilasin myös nyt. Kun Huttu huomasi listalla hirvipihvin, hän käveli siltä seisomalta tiskille ja sanoi, hirvipihvi ja iso olut. Harjus-Heikki ei löytänyt listalta harjusta, mutta tyytyi maukkaaseen kiinalaiseen härkään.
**********************************************************************************
Sumu nuoli vaaran laitoja, kun skannasimme muutaman suvannon Raudanjoella, mutta ne olivatkin sen verran sulia, ettemme tohtineet pilkille. Hyppäsimme takaisin Harjus-Heikin Hiaceen, joka näppäili kepsiin yhden pienemmän sivujoen - ja posottelimme sinne.
Jätimme auton tien laitaan, sukelsimme läpi pumpulin pehmeän lumimetsän ja tulimme kohtaan, jossa kapea joki puhkeaa pyöreäksi lompoloksi, niin kuin olimme kepsistä kattoneet ja olettaneet sen olevan harjuksen talvinen koti.
Ensimmäisenä meitä tervehti iloisesti pieni kärpänen, joka lienee ensimmäinen hyönteinen minkä olen nähnyt elävänä ulkona tammikuussa.
Älä ollakaan, iloisen kärpäsen lisäksi myös toinenkin pikku höttimötti oli noussut sulasta vedestä ihmettelemään maailmaa, kaiketi siinä luulossa, että pääsisi bailaamaan aurinkoon, mutta harmikseen joutui vielä kangistelemaan lumessa.
Siitä huolimatta, että nyt on mateen kutu ja useimmat pilkkijät keskittyvät rouhimaan niitä, meidän mielessämme oli silti harjus. Madepilkille pitäisi hommata oma kalustonsa. Ehkä joku päivä rohkenemme kokeilla myös sitä, makean veden mystistä turskaa.
Istua jörötimme odottamaan, että harjus puraisee, mutta kalat pysyttelivät passiivisina. Harjus-Heikki oli meistä ahkerin, haisteli tarkasti joka kolon, kokeili eri korkeudet ja syötit, mutta tuloksetta.
Tammikuu lienee haastavin kuukausi saada kalaa, mutta lompareemme rauha, talvisen metsän syli ja sulan veden laulu saivat meidät tuntemaan olomme onnellisiksi. Aavistelimme, että harjukset olivat joen toisella puolen ulkomutkassa, jonne virta työnsi safkaa, mutta emme uskaltaneet ylittää jokea.
**********************************************************************************
"Tämän maailman ihmisiä eli kääntymättömiä Laestadius puhutteli tähän tapaan: te uskottomat, te suruttomat, ulkokullatut nimikristityt, te jumalanpilkkaajat, te pakanat, te juutalaiset ja te suruttomat pakanat, te kastetut pakanat, maailman orjat, sinä vanha Aatami, te Jeesuksen ristin viholliset, te varikset ja harakat, maailman koirat, hukat ja koirat, rosvokoirat, perkeleen koirat, sinä vanha armonvaras, verijuotikkaat, iilimadot, jotka imevät kristittyjen verta, mädänneet kalat, rehelliset varkaat, raittiit juomarit, te huoripukit ja huorat, te siveät portot, perkeleen enkelit. Nouskaa ylös te kuolleiden luut ja sinä mätänevä ruumis, vanhempainmurhaajat.
Heränneitä ja uskovaisia puhutellessaan taas Laestadius käyttää tällaisia puhuttelusanoja: te nisunjyvät, te punaiset viinimarjat, te eksyneet lampaat, Jeesuksen karitsat, te kananpoikaset, te tiaset, pääskyt, pulmuset ja satakielet, te isoovat penikat ja armonpenikat, te isättömät orvot, kalliisti lunastetut sielut, sinä katuvainen publikaani, Tuomas, rakkaat veljet, Jeesuksen morsiam, te viisaat neitsyet, te morsiamen piiat, te Siionin tyttäret, te ristinkantajat."
Aapeli Saarisalo - Laestadius, Pohjolan pasuuna
*********************************************************************************
Heränneitä ja uskovaisia puhutellessaan taas Laestadius käyttää tällaisia puhuttelusanoja: te nisunjyvät, te punaiset viinimarjat, te eksyneet lampaat, Jeesuksen karitsat, te kananpoikaset, te tiaset, pääskyt, pulmuset ja satakielet, te isoovat penikat ja armonpenikat, te isättömät orvot, kalliisti lunastetut sielut, sinä katuvainen publikaani, Tuomas, rakkaat veljet, Jeesuksen morsiam, te viisaat neitsyet, te morsiamen piiat, te Siionin tyttäret, te ristinkantajat."
Aapeli Saarisalo - Laestadius, Pohjolan pasuuna
*********************************************************************************
Tammikuu, yksi lempi kuukausistani.
Tyhjä valkoinen paperi, uusi puhdas sivu,
lumenvalkea.
Aika on pysähtynyt. Aika on jäätynyt.
Aika on sinistä. Aika on ajanhukkaa.
Aika on aikamoista.
Rauha, niin, joulurauha saapuu oikeastaan
vasta tammikuussa.
Valo nuolee jo puiden latvoja,
pysähtyy rakennusten seinille.
Tammikuuta ei ole. Minua ei ole.
Aikaa ei ole. Kaikki on tyhjää.
Ja täyttä.
Tyhjä valkoinen paperi, uusi puhdas sivu,
lumenvalkea.
Aika on pysähtynyt. Aika on jäätynyt.
Aika on sinistä. Aika on ajanhukkaa.
Aika on aikamoista.
Rauha, niin, joulurauha saapuu oikeastaan
vasta tammikuussa.
Valo nuolee jo puiden latvoja,
pysähtyy rakennusten seinille.
Tammikuuta ei ole. Minua ei ole.
Aikaa ei ole. Kaikki on tyhjää.
Ja täyttä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)