Kang Rider from Kang Gastus on Vimeo.
Laskukausi paketissa, mutta meininki jatkuu.
Allikkolähde tarjoaa taas talven hiljaiselon jälkeen hyvää vettä - hallelujah, hallelujah!
Maan ikivanhoista kylmistä ja pimeistä kammioista päivänvaloon nouseva lähdevesi virtaa ja välkehtii vapaana ja kirkkaana metsän sydämeen kuin bodhisattva.
En hae lähderetkiltäni pelkkää vodaa.
Imen sisääni koko retken.
Ounasvaaralta löytyy paljon maagisia pirunpeltoja, joissa voi tanssia paljainjaloin marraskuussa keskiyöllä ja nähdä itse pirun. Jos ei halua nähdä pirua, niissä on mukava tallata paljainjaloin myös näin keväällä keskellä kirkasta päivää.
Samalla voi tallata myös käpyjen päällä, mikä mukavasti aktivoi jalkapohjien lukuisia akupisteitä.
Lähteen yläpuolella on kaunista kalliota, josta löytyy hienoja, meditatiivisia paikkoja mietiskelyyn. Yksi päivä siellä meditoidessani isä ja tyttö kulkivat ohi, ja kuulin kuinka tyttö sanoi isälle, katso tuolla istuu joku tyttö, isä sanoi, se taitaa olla setä. Pidin silmät kiinni koko kohtauksen ajan ja naureskelin mielessäni.
Kalliolohkareen alapuolelta löytyy myös tämä ikivanha mammutinmetsästäjien leiripaikka, johon on jäänyt muistoksi yksi mammutin torahammas. Ajoilta, jolloin miehet paistoivat vartaassa mammutinlihaa ja ilves kurkki lohkareen päältä kiiluvin silmin.
Ounasvaaralla ei ole tietääkseni enää mammutteja, ellei syö kärpässieniä, jolloin myös mammutin näkeminen voi olla mahdollista. En tiedä, en ole syönyt. Mutta eikö psykoaktiivisten sienien syöminen ole sama kuin unien näkeminen yöllä nukkuessa, jolloin myös mitä ihmeellisimmät jutut kumpuavat alitajunnasta? Eikö sieninäytkin tule niistä samoista lokerikoista, mihin emme saa hereillä normaali tilassa kosketusta? Sieninäyt poikkeavat unista siis vain siinä, että ne tapahtuvat hereillä, mikä tekee kokemuksesta todentuntuisemman?
Alan asiantuntijat, kertokaa ja korjatkaa, mikäli spekulointini meni poskelleen. Mutta tuskin kukaan voi väittää ettei ole nähnyt jotain ihan päättömiä ja sekopäisiä unia.
Ilveksiä voi olla mahdollista nähdä Ounasvaaralla ilman sieniäkin. Tosin se on melko epätodennäköistä. Itse en ole nähnyt, en edes jälkiä, koska en varmaan osaisi tuolla huidellessa edes tunnistaa sellaisia, mutta jälkiä on kuulemma löydetty vielä ihan viimevuosinakin.
Lähteen ympäristössä asuu pyy pariskunta, joiden kans voi yrittää vihellellä, mutta jäät aina toiseksi. Ounasvaaralla asuu myös isompia metsäkanalintuja. Oravia ja jäniksiä on aika paljon. Jotkut oravista myös juttelee. Poroja sillon tällön. Pienpetoja. Jyrsiköitä. Ja valtavasti lintuja. Ounasvaara on erämaa kaupungin kupeessa, ihan kävelymatkan päässä.
Ounasvaara on melkeinpä osa minua. Juon sen vettä. Hengitän sen ilmaa. Syön sitä. Ja siinä missä toivon hyvää marja -ja sienisatoa, toivon myös yhtälailla hyvää halfpipeä talveksi.
***
Ounasvaara
Pullotin lähdeveden
japanilaisessa
temppelissä
jänis kuusen alla
kuin pyhä valkoinen
buddha
loikahti
mua karkuun
kosketin sen
sulannutta
kohtaa
se oli lämmin
porotokka ihmeissään
huuruavat turvat
pakkasessa
mulla soi
päässä arvi kempin
laulunpätkä
"suuren joukon joutsenii"
hyräilin sitä ja
istahdin teelle
lumiselle
kalliopenkille
samassa kuulin
tutut kajahdukset
suuri joukko joutsenia
vaelsi teräksen
sinisellä kaamoksen
taivaalla
matkalla
kohti kultaista
taivaanrantaa.
04.12.2009