Pakkasin lauantai-iltana perhovehkeet pyörän sivulaukkuun ja poljin olkalle haistelemaan että joko harjukset olisivat valuneet koskeen. Rannalla lepäsi vielä tilkku jäätä, mutta vesi oli perus korkeudella.
Talvi oli niin vähäluminen, että Kemijoki ei näytä tulvivan tänä keväänä lainkaan, ainakaan täällä Rovaniemellä. Tämä on melko harvinaista, sillä yleensä tähän aikaan vuodesta kosket lainehtivat vettä rantatöyräitä myöten, ja kaloja on turha etsiä, ennen kuin vasta kesäkuussa vesien laskeuduttua.
Sain poimittua sivu-uomasta pari alamittaista harria (20 & 25 cm) ensimmäisen puolen tunnin aikana - kahlatessani uoman yli toiselle puolen kohti olkan kuuluisaa isoa kiveä. Toinen tuli vihreällä kuulapäällä ja toinen valkoisella tsekkinymfillä. Päästin kalat takaisin.
Ison kiven huudeilla kävi yksi äkänen tärppi, muuten oli hiljaista.
Ja kaunista.
On todella surullista, mikäli Sierilän voimalaitoshanke toteutuu ja vesi peittää alleen nämä Yläkemijoen ikivanhat viimeiset kosket.
Pitäisi alkaa vastustamaan.
Enemmän.