Alkot ovat nykyään yhtiä suosikkikauppojani. Niissä myydään enemmän luomua kuin siwoissa ja alepoissa yhteensä. Jo pelkkä luomuviinien tarjonta voittaa kuus nolla minkä tahansa marketin juoma-osaston - mihin kuuluu siis yleensä pastöroidut maidot, olut ja siideriosasto, limonaadiosasto, energiajuomaosasto ja sokeroitujen mehujen osasto. Hyllyt lainehtivat outoja juttuja. Tsäkällä jostain välistä voi löytyä ehkä luomu eli luonnonmukaista eli normaalia mehua tai olutta.
No, mutta mennäänpä takaisin sinne kiehtovaan Alkoon. Yleensä poimin alkon hyllyltä luomupunaviiniä, lähinnä ruokajuomaksi, mutta myös viihde ja rentoutumis käyttöön. Käytän punaviiniä myös liharuokien maustamiseen, aina kun muistan. En aina muista, vaikka se antaa lihalle hyvän vivahteen.
Punaviini on hyvänmakuista ja antioksidanttista. Viinilasin kera ateriointi tapahtuu myös yleensä rauhallisemmin kuin ilman ja lisäksi se tuo aterioinnin yhteyteen tiettyä juhlallisuutta, jolloin esimerkiksi maanantain lounaasta voi saada kokonaisuutena hienon hetken. Ei ole mitään syytä tehdä maanantaista ankeaa vain siksi että se on maanantai. Jokaisen päivän voi optimoida juhlalliseksi ja miellyttäväksi mahdollisuuksien mukaan.
Ruokailusta voi toki nauttia ilman viiniäkin, mutta itsellä se on sellainen tekijä, mikä tekee ruokailusta jotenkin merkittävämmän ja jollakin tapaa ruokaa kunnioittavamman. Se on hetki jolloin pysähtyy, nauttii ruoasta ja viinistä - ja antaa mielen virrata sinne minne mielen ikinä tekeekin mieli virrata. Aika jännä lause, antaa mielen virrata sinne minne mielen ikinä tekeekin mieli virrata. Katsokaapa nuita sanoja. Suomi on kaunis kieli.
Pisteenä iin päälle viinissä on alkoholin rentouttava vaikutus, mikä lievittää esimerkiksi stressiä, ja on näin ollen vaikka ankean työpäivän päätteeksi erinomaista antia tässä meidän ihmeellisessä elämässä.
En ole viininmaistelija. Minulle kelpaa yhtä hyvin mikä tahansa punaviini ja aina ensisijaisesti luomuna. Saan kaikista yhtä hyvät tunnelmat. Havaitsen mauissa toki eroja, mutten sillä tavalla että jokin olisi huomattavasti parempaa ja suosisin sitä sen takia. Maku-aistia harjoittamalla uskon silti että viininmaistelukin voi olla oma mielenkiintoinen maailmansa.
Luomun lisäksi suosin yleensä halvinta hintaa ja mahdollisesti tyylikästä etikettiä. Jos halvimmassa on ruma etiketti ja siitä vähän kalliimmassa siistimpi niin saatan ottaa sen kalliimman ja siistimmän. Käytän tyhjiä pulloja lähdevesipulloina, joten etikettiä tulee katseltua pidempään kuin yhden viinipullollisen ajan. Mutta toisinaan, etiketillä ei ole mitään väliä. Ei sitten mitään, kunhan saa vain sitä viiniä, man!
En keksi oikeastaan yhtään syytä miksi en suosisi nimenomaan luomuviiniä. Hinnat ovat samaa luokkaa kuin tavanomaisissa ja luomuviinirypäleiden kasvatuksessa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita kun taas tavanomaisissa käytetään - ja kuulemma vielä runsaasti. Luomuviineistä voi löytyä kemikaaleja ainoastaan mikäli niitä on kulkeutunut tuulen mukana jostain tavanomaisilta tiloilta.
Koska ihmisten maailmankuva on päälaellaan ja luomua kavahdetaan ja pelätään enemmän kuin monia asioita mitä olisi oikeasti syytä kavahtaa ja pelätä, luomuviinien luomumerkintä on merkitty etikettiin yleensä melko huomaamattomasti, mikä on tietenkin pirun koomista. Onneksi ainakin meillä Suomen erinomaisissa alkoissa luomu on merkitty mukavasti vihreällä, joten hyllystä on helppo bongata kaikki luomut.
Voi olla että luomuviinit ovat itseasiassa kaikista luomutuotteista ylipäätänsä niitä suosituimpia, sillä eilisessä Lapin Kansassa oli Essi Avellanin luomupunaviini arvostelu, jossa hän kertoo:
"Luomuviinistatuksen saaneella viinillä on 70 prosenttia suurempi myynti Alkossa verrattuna tavanomaisiin kilpakumppaneihin. Maison des Terroirs Vivants tuottaa yksinomaan luomua eri puolillla Ranskaa. Etelä-Ranskan välimerellinen Languedoc Roussillonilla on mainiot luontaiset omaninaisuudet luomuviinien tuottamiseksi. Lämmin ja kuiva ilmasto auttavat rypäleiden tuottamisessa eikä myrkkyjä tarvita."
Tuli tuosta "luomuviinistatuksen saaneella" mieleen että olen kuullut olevan myös viinejä, jotka tuotetaan luonnonmukaisesti, mutta joilla ei ole luomustatusta eli sitä luomumerkintää. Samoin kuin monet suomalaiset hunajantuottajat, kaikki viinitilallisetkaan eivät välttämättä ryhdy hommaamaan luomumerkintää, koska se on oma hommansa, siitä huolimatta että he saattavat tuottaa kamppeensa luonnonmukaisesti.
Luomuviinien lisäksi Alkossa on myös muutamia hyviä luomuoluita ja jokin aika sitten bongasin suureksi yllätykseksi vodkaosastolta jopa luomuvodkaa. Lauloin kaikkien Alkon asiakkaiden kuullen pätkän Neuvostoliiton kansallislaulua ja poimin vodkan innoissani ostoskoriin.
Greenfield - Organic Vodka, 75 cl, 40% ja hinta jotain 24 euroa. Ranskalaista, mistä tulee ehkä muutama miinuspiste. Ei sillä että minulla olisi jotain ranskaa vastaan, vaan jotenkin vodka ei ole se ranskan juttu. Tai mistä minä tiedän.
Maku ei ole ehkä niin pistävä kuin koskenkorvassa. En tiedä, voi olla että vain kuvittelen. Jokatapauksessa tämä kristallin kirkas vodka on hieno ja monipuolinen juoma - lähellä slaavilaista sydäntäni. Siitä voi kaataa mukavasti snapsin jos tuntuu että kiristää. Ja itse olen leikkinyt Kang-Shaamania tekemällä ruusunjuuri ja nokkosenjuuri tinktuuroita.
Tinkuuroita valmistetaan laittamalla pieneen tummaan pullon vähintään 40% vodkaa ja kolmas osa yrttiä tai yrttejä. Pulloa ravistellaan kerran päivässä kahden viikon ajan, jonka jälkeen tuote on valmis. Alkoholi saa yrteistä enemmän irti lääkinnällistä kamaa kuin kylmä tai kuumavesiuute. Yrteistä riippuen eri tinktuuroilla voi hoitaa, tai ainakin yrittää hoitaa, tai ainakin leikkiä hoitavansa eri sairauksia tai lisätä vaikka aamupirtelöön piristykseksi. Tinktuurat ovat vahvoja joten niitä kandee annostella pipetillä.
Tässä vielä mahtava slaavilainen resepti:
Pakurivodka
- kylmää pakuriteetä
- vodkaa
Tuohon kyllä sopii tuorepuristettu sitruunakin, mutta sitä ei lasketa, koska se ei ole niin slaavilaista. Joten vaikka se sopii, pakko juua ilman. Älkää siis laittako sitä sitruunaa. Tuorepuristetusta sitruunasta ja itse haetusta lähdevedestä voi sen sijaan tehdä maailman parasta limukkaa. Samoin kuin tuorepuristetusta limestä. Kumpiakin saa Rovaniemellä luomuna Kauppatorin K-Kaupasta, missä on Rovaniemen paras luomuheviosasto. Niin, ja pakuria saa metsästä, ellei Kang ole pyyhkinyt siitä ohi.
Talvipäivä
Tänään oli jotenkin huumaava sää.
Kuljeskelin pitkin ja poikin ja poimin kameraan vähän sitä sun tätä.
Joki kiehuu yli osa kaks.
Ympäristötaidetta.
Kun tuo oli valmis, luulin että keskelle kaupunkia oli rakennettu ydinvoimala. Voi olla, etten pääse tuosta koskaan yli.
Onneksi on vielä jäljellä jokunen pala vanhaa ja kaunista Rovaniemeä. Tosin eilen kapakka-keskustelussa Jonne kertoi ulkomaalaisesta tyypistä, joka oli ihastellut Rovaniemen ainutlaatuista rumuutta. Olen itsekin yrittänyt alkaa kääntää ajatuksiani siihen suuntaan. Täällä on niin paljon rumia rakennuksia, että se alkaa oleen jo kohta aika siistä.
Ihmisiä jokihöyryissä.
Vanhasilta kuuluu jo nimenomaan siihen kerhoon, missä rumasta on tullut kaunista.
Kävin myös Ounasvaaralla lähdevesi-retkellä. Kuvassa hiihtolatu vapauteen.
Tapasin tämän miehen metsässä. Hän sanoi, "ainoa ero hullun ja minun välillä on se, että minä en ole hullu".
Jatkoin matkaani lähteelle, ja kelasin että olikohan tuo oikeasti Salvador Dali. En tiiä, ei ainakaan siltä näyttäny. No, ehkä se oli vain kangastus.
Vakio allikkolähteeni on jäässä, joten olen käyttänyt viimeaikoina vakiolähteeni vieressä sijaitsevaa purolähdettä, joka on matalampi, ja josta on siksi vaikea ottaa vettä, mutta joka pysyy silti lorisevan puron ansiosta avoinna läpi talven. Pienellä kupilla veden ottaminen onnistuu, mutta mukaan tulee helposti pohjasakkaa. Se tosin ei ole vaarallista, eikä se itseasiassa edes haittaa mua. Hyvää pohjaravintoa elimistölle.
Lähteet ovat yksiä maagisimpia asioita mitä tiedän. Miettikää, tämäkin tuolla hankien keskellä lorottaa kristallinkirkasta luonnonomaa vodkaa, man!
Oli eilen Kunen kans puhetta pimeiden ja kylmien talviaamujen pirullisesta raakuudesta, kun lähtee töihin ja ne on jotenkin niin melankolisia. Mutta talvella on onneksi myös rakastavaiset kasvot, mitkä voi löytää esimerkiksi metsästä niinkuin se tänään oli. Rakastan talvi-auringon maalaamaa maisemaa.
Lähdepolku oli hyvin kaunis ja seesteinen tänään.
Päivällä kävin myös ostamassa Rovaniemen ainoalta ammattikalastajalta Jouko Lampelalta norssimuikkua, missä oli norsseja ja neulamuikkuja sekaisin. Tämä oli mulle ihan uus juttu.
Norssi on sama kuin kuore, ja sitä tulee kuulemma joskus neulamuikkujen pyynnissä. Norssi ei ole muikun veroinen, ja siksi tätä norssimuikku-sekoitusta saikin halvalla 2 euron kilohintaan.
Ostin kilon, mistä Jouko suositteli tekemään sipsejä. Hän antoi ohjeeksi läimiä kalat pellille, maustaa mieleiseksi ja paistaa kuumassa uunissa kuiviksi rapeiksi sipseiksi.
Otin neuvosta vaarin, paitsi lisäsin yhden vaiheen itse, ja voitelin kalat kookosöljyssä. Mikäli kookosöljy ei ole jollekin tuttu, suosittelen tutustumaan - ja varomaan sekoittamasta marketeissa myytävään kookosrasvaan, jota en käyttäisi edes saippuana, vaikka siltä se näyttää. Kylmäpuristettu luomu-kookosöljy on jotain aivan muuta. Itse olen käyttänyt sitä voin tapaan.
Voitelin kalat ensin lämpimässä pannussa jotta kookosöljy sulaisi.
Sitten kalat pellille ja herbemarea sekaan.
Pietin kuumassa uunissa niin kauan että kaloista tuli kuivia ja rapeita kalasipsejä. Ja on kyllä hyviä. Voittaa myrkkysuolatut ja pehmeillä kasviöljyillä läträtyt taffelit mennen tullen. Ehkä joku itse tehty dippi vielä kruunais.
Tällä tavoin runsasravinteisesta ja hyvärasvaisesta muikustahan katoaa kyllä kaikki se hyvä, mutta aina ei kannata laskea. Joukon muikut ovat silti lähestulkoon parasta ravintoa mitä Rovaniemeltä saa - ravinteikkaita ja maukkaita villikaloja suoraan lähijärvistä.
Perjantaisin lordilla olevasta kala-autosta saa myös laadukasta kalaa. Lähes kaikki - rautufileitä lukuunottamatta - ovat luonnonkaloja pohjoisen kirkkaista järvistä ja myös jäämereltä. Hinnat ovat kyllä hieman päätä huimaavia, mutta laatu on taattu.
Luonnonrautuakin on tarjolla, mutta siitä ei kuulemma viitsi tehdä fileitä, koska fileiden tekemisessä kalaa menee hukkaan, ja luonnonrautu on siihen liian arvokasta. Siksi fileet tehdään kasvatus-rauduista.
Jouko kertoi mulle että oli näyttänyt japanilaisille turisteille neulamuikkujen syöntiä raakana, mistä japsit oli tietenkin innostunu. Itsekin syön aina sillon tällön Joukon aamuntuoreita neulamuikkuja raakana laadukkaan käsittelemättömän suolan kera. Niitä on hyvä syyä, koska niillä on tyhjät vatsat ja raakana ravintoarvot ovat täydelliset. Ja kokonaisia raakoja kaloja syödessä tuntee todella elävänsä.
Jouko muuten yritti näköjään huijata mua, löysin nimittäin norssien ja muikkujen seasta tämän surullisen pikku kiiskin. Piru vie, Jouko!
Kuljeskelin pitkin ja poikin ja poimin kameraan vähän sitä sun tätä.
Joki kiehuu yli osa kaks.
Ympäristötaidetta.
Kun tuo oli valmis, luulin että keskelle kaupunkia oli rakennettu ydinvoimala. Voi olla, etten pääse tuosta koskaan yli.
Onneksi on vielä jäljellä jokunen pala vanhaa ja kaunista Rovaniemeä. Tosin eilen kapakka-keskustelussa Jonne kertoi ulkomaalaisesta tyypistä, joka oli ihastellut Rovaniemen ainutlaatuista rumuutta. Olen itsekin yrittänyt alkaa kääntää ajatuksiani siihen suuntaan. Täällä on niin paljon rumia rakennuksia, että se alkaa oleen jo kohta aika siistä.
Ihmisiä jokihöyryissä.
Vanhasilta kuuluu jo nimenomaan siihen kerhoon, missä rumasta on tullut kaunista.
Kävin myös Ounasvaaralla lähdevesi-retkellä. Kuvassa hiihtolatu vapauteen.
Tapasin tämän miehen metsässä. Hän sanoi, "ainoa ero hullun ja minun välillä on se, että minä en ole hullu".
Jatkoin matkaani lähteelle, ja kelasin että olikohan tuo oikeasti Salvador Dali. En tiiä, ei ainakaan siltä näyttäny. No, ehkä se oli vain kangastus.
Vakio allikkolähteeni on jäässä, joten olen käyttänyt viimeaikoina vakiolähteeni vieressä sijaitsevaa purolähdettä, joka on matalampi, ja josta on siksi vaikea ottaa vettä, mutta joka pysyy silti lorisevan puron ansiosta avoinna läpi talven. Pienellä kupilla veden ottaminen onnistuu, mutta mukaan tulee helposti pohjasakkaa. Se tosin ei ole vaarallista, eikä se itseasiassa edes haittaa mua. Hyvää pohjaravintoa elimistölle.
Lähteet ovat yksiä maagisimpia asioita mitä tiedän. Miettikää, tämäkin tuolla hankien keskellä lorottaa kristallinkirkasta luonnonomaa vodkaa, man!
Oli eilen Kunen kans puhetta pimeiden ja kylmien talviaamujen pirullisesta raakuudesta, kun lähtee töihin ja ne on jotenkin niin melankolisia. Mutta talvella on onneksi myös rakastavaiset kasvot, mitkä voi löytää esimerkiksi metsästä niinkuin se tänään oli. Rakastan talvi-auringon maalaamaa maisemaa.
Lähdepolku oli hyvin kaunis ja seesteinen tänään.
Päivällä kävin myös ostamassa Rovaniemen ainoalta ammattikalastajalta Jouko Lampelalta norssimuikkua, missä oli norsseja ja neulamuikkuja sekaisin. Tämä oli mulle ihan uus juttu.
Norssi on sama kuin kuore, ja sitä tulee kuulemma joskus neulamuikkujen pyynnissä. Norssi ei ole muikun veroinen, ja siksi tätä norssimuikku-sekoitusta saikin halvalla 2 euron kilohintaan.
Ostin kilon, mistä Jouko suositteli tekemään sipsejä. Hän antoi ohjeeksi läimiä kalat pellille, maustaa mieleiseksi ja paistaa kuumassa uunissa kuiviksi rapeiksi sipseiksi.
Otin neuvosta vaarin, paitsi lisäsin yhden vaiheen itse, ja voitelin kalat kookosöljyssä. Mikäli kookosöljy ei ole jollekin tuttu, suosittelen tutustumaan - ja varomaan sekoittamasta marketeissa myytävään kookosrasvaan, jota en käyttäisi edes saippuana, vaikka siltä se näyttää. Kylmäpuristettu luomu-kookosöljy on jotain aivan muuta. Itse olen käyttänyt sitä voin tapaan.
Voitelin kalat ensin lämpimässä pannussa jotta kookosöljy sulaisi.
Sitten kalat pellille ja herbemarea sekaan.
Pietin kuumassa uunissa niin kauan että kaloista tuli kuivia ja rapeita kalasipsejä. Ja on kyllä hyviä. Voittaa myrkkysuolatut ja pehmeillä kasviöljyillä läträtyt taffelit mennen tullen. Ehkä joku itse tehty dippi vielä kruunais.
Tällä tavoin runsasravinteisesta ja hyvärasvaisesta muikustahan katoaa kyllä kaikki se hyvä, mutta aina ei kannata laskea. Joukon muikut ovat silti lähestulkoon parasta ravintoa mitä Rovaniemeltä saa - ravinteikkaita ja maukkaita villikaloja suoraan lähijärvistä.
Perjantaisin lordilla olevasta kala-autosta saa myös laadukasta kalaa. Lähes kaikki - rautufileitä lukuunottamatta - ovat luonnonkaloja pohjoisen kirkkaista järvistä ja myös jäämereltä. Hinnat ovat kyllä hieman päätä huimaavia, mutta laatu on taattu.
Luonnonrautuakin on tarjolla, mutta siitä ei kuulemma viitsi tehdä fileitä, koska fileiden tekemisessä kalaa menee hukkaan, ja luonnonrautu on siihen liian arvokasta. Siksi fileet tehdään kasvatus-rauduista.
Jouko kertoi mulle että oli näyttänyt japanilaisille turisteille neulamuikkujen syöntiä raakana, mistä japsit oli tietenkin innostunu. Itsekin syön aina sillon tällön Joukon aamuntuoreita neulamuikkuja raakana laadukkaan käsittelemättömän suolan kera. Niitä on hyvä syyä, koska niillä on tyhjät vatsat ja raakana ravintoarvot ovat täydelliset. Ja kokonaisia raakoja kaloja syödessä tuntee todella elävänsä.
Jouko muuten yritti näköjään huijata mua, löysin nimittäin norssien ja muikkujen seasta tämän surullisen pikku kiiskin. Piru vie, Jouko!
Jonne Lee Lewis & Irish Outlaw from Kang Gastus on Vimeo.
Pikku fiilis päällä, mitä, hä? Varmaan joskus 50-luvulla.
Ja pirun tyylikäs rumpali, man!
80-luvulle mentäessä olemus on jo ehkä vähän jäykistynyt, mutta meininki on edelleen kova. Kohdasta 2.07 eteenpäin "Killer" pistää todella haisemaan! Jos olisin aikanaan nähnyt tuon livenä, ei olisi varmaan tarvinu masturboida ainakaan vuoteen. Tosin en tuohon aikaan vielä liiemmin edes masturboinu. Liekkö edes syntynyt.
Tykkään jonkin verran myös klassisesta musiikista, mutta se mikä tekee rock'n rollista jotain aivan muuta, on esimerkiksi se että klassisen musiikin konsertteja ei lopeteta koskaan juuri noin, niinkö Jerry tekee tuossa. Miettikää klassisen muusikin pianistia, joka lopettaisi konsertin samalla tavalla?
Jerry tekee edelleen, 75-vuotiaana rock'n rollia. Tämä biisi on uudelta vuonna 2010 ilmestyneeltä levyltä, jossa Jerryn kaverina eri biiseillä on monia kovia tyyppejä, esimerkiksi Willie Nelson, Mavis Staples, Ringo Starr, Slash ja melkein kaikki rollarit Charlieta lukuun ottamatta, ja myös moni muu.
Ei maitoa tänään
Raikaswebillä huomionarvoista asiaa kalsiumista ja siinä sivussa myös maidosta.
"Kalsiumista puhuttaessa kuulee yleisesti vain huolenaiheita siitä, että saako sitä kalsiumia varmasti riittävästä. Onhan meitä vuosikymmenet peloteltu teorialla, jonka mukaan luut napsahtelevat poikki, jos et syö runsaasti kalsiumia. Sitten juodaan litratolkulla maitoa ja syödään kourakaupalla kalsiumpillereitä paremman luuston toivossa. Ja mikä on saavutettu lopputulos? Olemme osteoporoositilastojen kärkimaita. Maidosta puhuttaessa on syytä muistaa se, että perinteisen Valion vesimaidon juominen “kalsiumtarpeen” täyttämiseksi, on todellista hölmöläisen hommaa. Maidon sisältämät proteiinit nimittäin korreloivat veren kalsiumin kanssa ja edistävät kalsiumin erittymistä virtsaan. Voikin hyvällä syyllä hieman ihmetellä tuota Valion propagandaa."
Eli ei maitoa tänään, eikä huomenna, mikäli juot sitä kalsiumin toivossa. No, maitoa juodaan varmasti muistakin syistä. Valio on tehnyt tehtävänsä, ja maitoa, samoin kuin kahvia, melkeinpä kuuluu juoda täällä suomessa.
Kaupassa myytävä maito on pästöroitua, mutta kaikkein optimaalisinta olisi juoda maitoa suoraan lypsettynä, ilman käsittelyä. Tällöin maito on luonnollisessa muodossa, siinä on tallella hyvät maihohappobakteerit ja se soveltuu ihmiselle kaikkein parhaiten.
Olen kuullut että raakamaitoa voisi juoda myös sellaiset, joille pästöroitu maito ei sovellu. On yleinen käsitys että kissat tykkää maidosta, mutta miksi sitä ei saa enää antaa niille? Vastaus on se että kissat ovat myös hoksanneet että maito on pästöroitua, eikä se enää kelpaa niille. Sen sijaan ennen vanhaan ne litki oikeaa maitoa navetoissa ja sehän kyllä kelpas. Pastöroidusta maidosta niillä menee käsittääkseni vatsa sekaisin, samoin kuin monilla ihmisillä.
Käsittelemätöntä raakamaitoa ei saa normaali kaupasta, joten jos tekee mieli maitoa, se kandee hakea suoraan maitotilalta. Monet maitotilat myyvät maitoa suoraan tilalta, kunhan viitsii mennä vain kysymään. Viimekesän pyöräretkellä pääsin ostamaan raakamaitoa länsirannikolla jopa luomutilalta, ja se oli parasta maitoa, äidin maidon jälkeen, mitä olen koskaan juonut.
Sain oikeaa maitoa myös myöhemmin kesällä, kun velipoika kulki palveluksensa puolesta tuolla pitkin maalaiskuntaa, ja toi mulle aina sillon tällöin tiloilta haettua maitoa. Se ei maksanu juuri mitään ja hyvää oli. Olin luullut raakamaitoa koko pienen ikäni paksuksi ja rasvaiseksi, mutta se olikin kutakuinkin samantyyppistä kuin kaupan sininen tai punainen maito, ehkä aavistus navettaa messissä. Suomessa on myös joitakin erikoiskauppoja, kuten helsingissä keskellä kaupunkia oleva Maatilatori ja jyväskylässä erinomainen Katriinan kauppa, mistä saa raakaa vuohen ja lehmänmaitoa.
Raakamaidosta valmistettuja juustoja sen sijaan saa jopa monista marketeista. Ne ovat keski-eurooppalaisia juustoja, koska siellä ymmärretään hyvän päälle. Rovaniemeltä löytyy eteläkeskuksen k-kaupasta aina sillon tällön myös sodankyläläistä mahtavaa Luolamaan-luomujuustoa, mikä on valmistettu raa'asta vuohenmaidosta.
Monissa muissa maissa maitoa ei juoda juuri lainkaan (äidin maidon jälkeen), ja osteoporoositilastot ovat mitättömiä. Kalsiumia sen sijaan saa monista kasviksista. Kun syö monipuolisesti, kalsium tarpeet tulee tyydytettyä. Samoin kuin muutkin tarpeet. Maidon sijasta ruokajuomaksi sopii hyvin lähdevesi tai vaikkapa punaviini, ja muissa tapauksissa maidon korvaa helposti esimerkiksi kookosmaito.
"Kalsiumista puhuttaessa kuulee yleisesti vain huolenaiheita siitä, että saako sitä kalsiumia varmasti riittävästä. Onhan meitä vuosikymmenet peloteltu teorialla, jonka mukaan luut napsahtelevat poikki, jos et syö runsaasti kalsiumia. Sitten juodaan litratolkulla maitoa ja syödään kourakaupalla kalsiumpillereitä paremman luuston toivossa. Ja mikä on saavutettu lopputulos? Olemme osteoporoositilastojen kärkimaita. Maidosta puhuttaessa on syytä muistaa se, että perinteisen Valion vesimaidon juominen “kalsiumtarpeen” täyttämiseksi, on todellista hölmöläisen hommaa. Maidon sisältämät proteiinit nimittäin korreloivat veren kalsiumin kanssa ja edistävät kalsiumin erittymistä virtsaan. Voikin hyvällä syyllä hieman ihmetellä tuota Valion propagandaa."
Eli ei maitoa tänään, eikä huomenna, mikäli juot sitä kalsiumin toivossa. No, maitoa juodaan varmasti muistakin syistä. Valio on tehnyt tehtävänsä, ja maitoa, samoin kuin kahvia, melkeinpä kuuluu juoda täällä suomessa.
Kaupassa myytävä maito on pästöroitua, mutta kaikkein optimaalisinta olisi juoda maitoa suoraan lypsettynä, ilman käsittelyä. Tällöin maito on luonnollisessa muodossa, siinä on tallella hyvät maihohappobakteerit ja se soveltuu ihmiselle kaikkein parhaiten.
Olen kuullut että raakamaitoa voisi juoda myös sellaiset, joille pästöroitu maito ei sovellu. On yleinen käsitys että kissat tykkää maidosta, mutta miksi sitä ei saa enää antaa niille? Vastaus on se että kissat ovat myös hoksanneet että maito on pästöroitua, eikä se enää kelpaa niille. Sen sijaan ennen vanhaan ne litki oikeaa maitoa navetoissa ja sehän kyllä kelpas. Pastöroidusta maidosta niillä menee käsittääkseni vatsa sekaisin, samoin kuin monilla ihmisillä.
Käsittelemätöntä raakamaitoa ei saa normaali kaupasta, joten jos tekee mieli maitoa, se kandee hakea suoraan maitotilalta. Monet maitotilat myyvät maitoa suoraan tilalta, kunhan viitsii mennä vain kysymään. Viimekesän pyöräretkellä pääsin ostamaan raakamaitoa länsirannikolla jopa luomutilalta, ja se oli parasta maitoa, äidin maidon jälkeen, mitä olen koskaan juonut.
Sain oikeaa maitoa myös myöhemmin kesällä, kun velipoika kulki palveluksensa puolesta tuolla pitkin maalaiskuntaa, ja toi mulle aina sillon tällöin tiloilta haettua maitoa. Se ei maksanu juuri mitään ja hyvää oli. Olin luullut raakamaitoa koko pienen ikäni paksuksi ja rasvaiseksi, mutta se olikin kutakuinkin samantyyppistä kuin kaupan sininen tai punainen maito, ehkä aavistus navettaa messissä. Suomessa on myös joitakin erikoiskauppoja, kuten helsingissä keskellä kaupunkia oleva Maatilatori ja jyväskylässä erinomainen Katriinan kauppa, mistä saa raakaa vuohen ja lehmänmaitoa.
Raakamaidosta valmistettuja juustoja sen sijaan saa jopa monista marketeista. Ne ovat keski-eurooppalaisia juustoja, koska siellä ymmärretään hyvän päälle. Rovaniemeltä löytyy eteläkeskuksen k-kaupasta aina sillon tällön myös sodankyläläistä mahtavaa Luolamaan-luomujuustoa, mikä on valmistettu raa'asta vuohenmaidosta.
Monissa muissa maissa maitoa ei juoda juuri lainkaan (äidin maidon jälkeen), ja osteoporoositilastot ovat mitättömiä. Kalsiumia sen sijaan saa monista kasviksista. Kun syö monipuolisesti, kalsium tarpeet tulee tyydytettyä. Samoin kuin muutkin tarpeet. Maidon sijasta ruokajuomaksi sopii hyvin lähdevesi tai vaikkapa punaviini, ja muissa tapauksissa maidon korvaa helposti esimerkiksi kookosmaito.
Lumikengillä Santavaarassa
Retki tehtiin vähän niinkö Jannen synttäreiden merkeissä.
Kun Kalle Kaasinen aka Vuorivuohi pääsee mäen rinteelle, sitä ei pidättele mikään, mentiin sitten ylös tai alas.
Retki jatkui kuninkaanlaavulle, mutten saanut sieltä kuvia koska kamerasta loppui akku.
Retken jälkeen meitä odotti mäkirannassa Heken ja Salkan loihtima kolmen ruokalajin erinomainen päivällinen.
Kiitos - ja onnittelut Jannelle.
Kuka on Peter Joseph? from Zeitgeist-liike on Vimeo.
Minidokumentti Zeitgeist-elokuvien tekijästä Peter Josephista. Tämä oli melkeinpä mielenkiintoisempi kuin hänen elokuvansa.
Tarina
Poimin tämän mielenkiintoisen tarinan Jaakko Halmetojan uutiskirjeestä 11.12.2009, missä se oli viikon ajatuksena:
Kalastajavene rantautui pienen meksikolaiskylän laituriin. Amerikkalainen turisti kysyi kalastajalta, miten kauan häneltä oli mennyt kalojen nappaamiseen. "Ei kovinkaan kauan", meksikolainen vastasi.
"Miksi et sitten viipynyt pidempään ja kalastanut enemmän?" kysyi amerikkalainen.
Meksikolainen selitti, että hänen pieni saaliinsa riitti hyvin täyttämään hänen ja hänen perheensä tarpeet. Amerikkalainen kysyi: "Mihin sitten käytät jäljelle jäävän ajan?"
"Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja otan nokoset vaimo kainalossa. Illalla menen kylälle ja tapaan ystäviäni. Näppäilen vähän kitaraa ja nautin elämästä."
Amerikkalainen keskeytti: "minulla on akateeminen loppututkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi alkaa kalastaa pitempään joka päivä. Sitten myydä ylimääräiset kalat ja ostaa isompi vene. Isompi vene tuo enemmän rahaa, jollain voit ostaa toisen ja kolmannen ja niin edelleen, kunnes sinulla on laivue troolareita.
"Sen sijaan että myisit kalat välittäjälle, voit neuvotella jalostustehtaan kanssa ja ehkä perustaa oman jalostamon."
"Sitten voit jättää tämän kylän ja muuttaa Mexico Cityyn, Los Angelesiin tai jopa New Yorkiin. Sieltä käsin voit johtaa yritystäsi."
"Miten kauan siihen menisi?" kysyi meksikolainen.
"Ehkä joku 20-25 vuotta", vastasi amerikkalainen.
"Ja sitten?"
"Siitä se varsinainen hauskuus alkaa", vastasi amerikkalainen. "Kun kauppa käy, voit myydä osakkeet ja kääriä miljoonia."
"Miljoonia? Entäs sen jälkeen?"
"Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, asettua pieneen rannikkokylään, nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, ottaa nokoset vaimon kainalossa, viettää illat ystävien kanssa ja näppäillä vaikka vähän kitaraa."
- Tony Gladstone
Kalastajavene rantautui pienen meksikolaiskylän laituriin. Amerikkalainen turisti kysyi kalastajalta, miten kauan häneltä oli mennyt kalojen nappaamiseen. "Ei kovinkaan kauan", meksikolainen vastasi.
"Miksi et sitten viipynyt pidempään ja kalastanut enemmän?" kysyi amerikkalainen.
Meksikolainen selitti, että hänen pieni saaliinsa riitti hyvin täyttämään hänen ja hänen perheensä tarpeet. Amerikkalainen kysyi: "Mihin sitten käytät jäljelle jäävän ajan?"
"Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja otan nokoset vaimo kainalossa. Illalla menen kylälle ja tapaan ystäviäni. Näppäilen vähän kitaraa ja nautin elämästä."
Amerikkalainen keskeytti: "minulla on akateeminen loppututkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi alkaa kalastaa pitempään joka päivä. Sitten myydä ylimääräiset kalat ja ostaa isompi vene. Isompi vene tuo enemmän rahaa, jollain voit ostaa toisen ja kolmannen ja niin edelleen, kunnes sinulla on laivue troolareita.
"Sen sijaan että myisit kalat välittäjälle, voit neuvotella jalostustehtaan kanssa ja ehkä perustaa oman jalostamon."
"Sitten voit jättää tämän kylän ja muuttaa Mexico Cityyn, Los Angelesiin tai jopa New Yorkiin. Sieltä käsin voit johtaa yritystäsi."
"Miten kauan siihen menisi?" kysyi meksikolainen.
"Ehkä joku 20-25 vuotta", vastasi amerikkalainen.
"Ja sitten?"
"Siitä se varsinainen hauskuus alkaa", vastasi amerikkalainen. "Kun kauppa käy, voit myydä osakkeet ja kääriä miljoonia."
"Miljoonia? Entäs sen jälkeen?"
"Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, asettua pieneen rannikkokylään, nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, ottaa nokoset vaimon kainalossa, viettää illat ystävien kanssa ja näppäillä vaikka vähän kitaraa."
- Tony Gladstone
Mystic Island
Lainassaari pakkasaamuna.
Tykkään pienistä autioista saarista. Niissä on ihan oma tunnelmansa. Jotain mystistä, kadonnutta aikaa, eristäytyneisyyttä. Ehkä autioissa saarissa heijastuu mentaliteettini ja viihdyn niissä siksi. Olenhan asunutkin puolet elämästäni saaressa - saarenkylässä.
Tosin saarenkylä ei ole autio, siellä asuu paljon ihmisiä ja siellä on jopa citymarket ja apteekki, ja tykkään erityisesti saarista, joissa ei ole citymarkettia ja apteekkia. Sain viettää toki saarenkylässä onnellisen lapsuuden, mutten laske sitä ihailemieni saarten joukkoon.
Toivoisin asuvani vielä joskus jossakin pienemmässä ja mieluiten autiossa saaressa. Lainassaari olisi sijaintinsa puolesta ihanteellinen - lähellä mutta kaukana. Haluaisin nimenomaan asua lähellä mutta kaukana.
Lainassaari on ainakin talvisin autio, kesällä siellä voi olla kuulemma mökeillä jengiä. Tosin osa niistä näyttää hylätyiltä, mutta se voi johtua talvesta. Lainassaari sijaitsee lähellä keskustaa mäkirannan edustalla. Talvella sinne on helppo kävellä jäätä pitkin, mikäli haluaa hengittää hetken ihan toisenlaista meininkiä.
Kävelyretkellä saaren halki unohtaa kaiken muun. Ei ole kuin pelkkä saari ja minä. Tai pelkkä saari ja sinä. Riippuu kuka on kävelyretkellä. Kävelyretket kannattaa tehdä ehdottomasti yksin. Tällöin kuulet, näet ja tunnet paremmin itse saaren, kun taas jos sinulla on joukko höliseviä ystäviä mukana, saaren maaginen tunnelma katoaa. Pahimmassa tapauksessa joku ystävistäsi raahaa mukana ipodia & kaiutinta, jota se rämisyttää innoissaan, ja tällöin saaren todellinen tunnelma on lopullisesti menetetty, man!
Saaren läpi kulkee polku. Kaupungista käsin kulkijaa tervehtii valoisa koivikko.
Elämää saaressa.
Haaveiden koti. Maalaisin kylläkin ainakin pirtin eri väriseksi.
Mökin pihakoivussa oleva pakuri, joka säästyi Kang-kirveen iskulta, ja sai jatkaa hurjaa elämäänsä.
Saaren salaperäisessä kuusiholvissa lepää ikuinen usva.
Repolaisen koti.
Kaatunut järkäle.
Saaressa muinoin asuneiden intiaanien pyhiä asuinsijoja.
Hylätty kylä.
Lainassaaressa on varmaan rovaniemen paksuimmat männyt.
Tämän postibussin kuski on ollut vielä enemmän kännissä kuin mitä mie olin muutama vuosi sitten joinakin kreiseinä öinä jakaessani lapin kansaa. Minulla oli pyörän lehtilakuissa olutta, mitä kumosin pysyäkseni nousussa jotta en sammunut kerrostalon hissiin ylös mennessä. Kerran minulla oli Tomi kaverina, kummallakin maha täynnä rommia - sinä aamuna ehkä joka kolmas sai lehden, ja osa niistäkin oli märkiä, man!
Oikeasti, olisi mielenkiintoista tietää miten & milloin & miksi tuo on päätynyt tuonne?
Vois kesällä polttaa rahat, uida alasti saareen ja muuttaa tuohon - into the wild!
Zeitgeist-sarja näyttää jatkuvan mielenkiintoisesti. Tarjolla on pääosin samoja teemoja kuin edellisissä, mutta ehkä jotakin uuttakin, ja tämä oli mielestäni kattavin. Ja se että asiat toistuvat, ei haittaa, koska tällaisten asioiden toistaminen ei ole pahitteeksi.
Suosittelen katsomaan elokuvan kahdessa tai kolmessa osassa, ettei tule kerralla liikaa asioita. Itse katsoin kahdessa, mutta siitä huolimatta osa asioista meni väistämättä ohi. Elokuvan perusajatus kuitenkin välittyy, mitä voi sitten sulatella hiljaa aivojen solumandaloissa, tai olla sulattelematta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)