Kuljeskelin pitkin ja poikin ja poimin kameraan vähän sitä sun tätä.
Joki kiehuu yli osa kaks.
Ympäristötaidetta.
Kun tuo oli valmis, luulin että keskelle kaupunkia oli rakennettu ydinvoimala. Voi olla, etten pääse tuosta koskaan yli.
Onneksi on vielä jäljellä jokunen pala vanhaa ja kaunista Rovaniemeä. Tosin eilen kapakka-keskustelussa Jonne kertoi ulkomaalaisesta tyypistä, joka oli ihastellut Rovaniemen ainutlaatuista rumuutta. Olen itsekin yrittänyt alkaa kääntää ajatuksiani siihen suuntaan. Täällä on niin paljon rumia rakennuksia, että se alkaa oleen jo kohta aika siistä.
Ihmisiä jokihöyryissä.
Vanhasilta kuuluu jo nimenomaan siihen kerhoon, missä rumasta on tullut kaunista.
Kävin myös Ounasvaaralla lähdevesi-retkellä. Kuvassa hiihtolatu vapauteen.
Tapasin tämän miehen metsässä. Hän sanoi, "ainoa ero hullun ja minun välillä on se, että minä en ole hullu".
Jatkoin matkaani lähteelle, ja kelasin että olikohan tuo oikeasti Salvador Dali. En tiiä, ei ainakaan siltä näyttäny. No, ehkä se oli vain kangastus.
Vakio allikkolähteeni on jäässä, joten olen käyttänyt viimeaikoina vakiolähteeni vieressä sijaitsevaa purolähdettä, joka on matalampi, ja josta on siksi vaikea ottaa vettä, mutta joka pysyy silti lorisevan puron ansiosta avoinna läpi talven. Pienellä kupilla veden ottaminen onnistuu, mutta mukaan tulee helposti pohjasakkaa. Se tosin ei ole vaarallista, eikä se itseasiassa edes haittaa mua. Hyvää pohjaravintoa elimistölle.
Lähteet ovat yksiä maagisimpia asioita mitä tiedän. Miettikää, tämäkin tuolla hankien keskellä lorottaa kristallinkirkasta luonnonomaa vodkaa, man!
Oli eilen Kunen kans puhetta pimeiden ja kylmien talviaamujen pirullisesta raakuudesta, kun lähtee töihin ja ne on jotenkin niin melankolisia. Mutta talvella on onneksi myös rakastavaiset kasvot, mitkä voi löytää esimerkiksi metsästä niinkuin se tänään oli. Rakastan talvi-auringon maalaamaa maisemaa.
Lähdepolku oli hyvin kaunis ja seesteinen tänään.
Päivällä kävin myös ostamassa Rovaniemen ainoalta ammattikalastajalta Jouko Lampelalta norssimuikkua, missä oli norsseja ja neulamuikkuja sekaisin. Tämä oli mulle ihan uus juttu.
Norssi on sama kuin kuore, ja sitä tulee kuulemma joskus neulamuikkujen pyynnissä. Norssi ei ole muikun veroinen, ja siksi tätä norssimuikku-sekoitusta saikin halvalla 2 euron kilohintaan.
Ostin kilon, mistä Jouko suositteli tekemään sipsejä. Hän antoi ohjeeksi läimiä kalat pellille, maustaa mieleiseksi ja paistaa kuumassa uunissa kuiviksi rapeiksi sipseiksi.
Otin neuvosta vaarin, paitsi lisäsin yhden vaiheen itse, ja voitelin kalat kookosöljyssä. Mikäli kookosöljy ei ole jollekin tuttu, suosittelen tutustumaan - ja varomaan sekoittamasta marketeissa myytävään kookosrasvaan, jota en käyttäisi edes saippuana, vaikka siltä se näyttää. Kylmäpuristettu luomu-kookosöljy on jotain aivan muuta. Itse olen käyttänyt sitä voin tapaan.
Voitelin kalat ensin lämpimässä pannussa jotta kookosöljy sulaisi.
Sitten kalat pellille ja herbemarea sekaan.
Pietin kuumassa uunissa niin kauan että kaloista tuli kuivia ja rapeita kalasipsejä. Ja on kyllä hyviä. Voittaa myrkkysuolatut ja pehmeillä kasviöljyillä läträtyt taffelit mennen tullen. Ehkä joku itse tehty dippi vielä kruunais.
Tällä tavoin runsasravinteisesta ja hyvärasvaisesta muikustahan katoaa kyllä kaikki se hyvä, mutta aina ei kannata laskea. Joukon muikut ovat silti lähestulkoon parasta ravintoa mitä Rovaniemeltä saa - ravinteikkaita ja maukkaita villikaloja suoraan lähijärvistä.
Perjantaisin lordilla olevasta kala-autosta saa myös laadukasta kalaa. Lähes kaikki - rautufileitä lukuunottamatta - ovat luonnonkaloja pohjoisen kirkkaista järvistä ja myös jäämereltä. Hinnat ovat kyllä hieman päätä huimaavia, mutta laatu on taattu.
Luonnonrautuakin on tarjolla, mutta siitä ei kuulemma viitsi tehdä fileitä, koska fileiden tekemisessä kalaa menee hukkaan, ja luonnonrautu on siihen liian arvokasta. Siksi fileet tehdään kasvatus-rauduista.
Jouko kertoi mulle että oli näyttänyt japanilaisille turisteille neulamuikkujen syöntiä raakana, mistä japsit oli tietenkin innostunu. Itsekin syön aina sillon tällön Joukon aamuntuoreita neulamuikkuja raakana laadukkaan käsittelemättömän suolan kera. Niitä on hyvä syyä, koska niillä on tyhjät vatsat ja raakana ravintoarvot ovat täydelliset. Ja kokonaisia raakoja kaloja syödessä tuntee todella elävänsä.
Jouko muuten yritti näköjään huijata mua, löysin nimittäin norssien ja muikkujen seasta tämän surullisen pikku kiiskin. Piru vie, Jouko!