Poimin tämän mielenkiintoisen tarinan Jaakko Halmetojan uutiskirjeestä 11.12.2009, missä se oli viikon ajatuksena:
Kalastajavene rantautui pienen meksikolaiskylän laituriin. Amerikkalainen turisti kysyi kalastajalta, miten kauan häneltä oli mennyt kalojen nappaamiseen. "Ei kovinkaan kauan", meksikolainen vastasi.
"Miksi et sitten viipynyt pidempään ja kalastanut enemmän?" kysyi amerikkalainen.
Meksikolainen selitti, että hänen pieni saaliinsa riitti hyvin täyttämään hänen ja hänen perheensä tarpeet. Amerikkalainen kysyi: "Mihin sitten käytät jäljelle jäävän ajan?"
"Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja otan nokoset vaimo kainalossa. Illalla menen kylälle ja tapaan ystäviäni. Näppäilen vähän kitaraa ja nautin elämästä."
Amerikkalainen keskeytti: "minulla on akateeminen loppututkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi alkaa kalastaa pitempään joka päivä. Sitten myydä ylimääräiset kalat ja ostaa isompi vene. Isompi vene tuo enemmän rahaa, jollain voit ostaa toisen ja kolmannen ja niin edelleen, kunnes sinulla on laivue troolareita.
"Sen sijaan että myisit kalat välittäjälle, voit neuvotella jalostustehtaan kanssa ja ehkä perustaa oman jalostamon."
"Sitten voit jättää tämän kylän ja muuttaa Mexico Cityyn, Los Angelesiin tai jopa New Yorkiin. Sieltä käsin voit johtaa yritystäsi."
"Miten kauan siihen menisi?" kysyi meksikolainen.
"Ehkä joku 20-25 vuotta", vastasi amerikkalainen.
"Ja sitten?"
"Siitä se varsinainen hauskuus alkaa", vastasi amerikkalainen. "Kun kauppa käy, voit myydä osakkeet ja kääriä miljoonia."
"Miljoonia? Entäs sen jälkeen?"
"Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, asettua pieneen rannikkokylään, nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, ottaa nokoset vaimon kainalossa, viettää illat ystävien kanssa ja näppäillä vaikka vähän kitaraa."
- Tony Gladstone
