Ensin fileointi, minkä jälkeen laadukasta suolaa pikku kerros näppituntumalla ja vähän tilliä päälle.
Sitten fileet lihapuolet vastakkain, tiiviiseen pakettiin ja jääkaappiin. Graavi on valmista seuraavana iltana.
Kun olin viipaloinut valmiin graavin, viipaloin myös jäljelle jääneen nahkan ja paistoin sen pannulla, siitä tuli mahtavaa rasvaista kalapekonia. Useimpien lohikalojen suomut ovat sen verran pehmeitä, ettei ne paistamisen jälkeen tunnu suussa.
Lopputuloksena herkullinen ateria - graavitaimenta, paistettua taimenen nahkaa ja luonto-opiston tomaatteja. Graavikala ollaan totuttu tarjoamaan lisukkeena leivän päällä, mutta onneksi sitä ei ole kirjoitettu mihinkään, ja itse vedänkin sitä itse graavia niinkö leipää. Kylkeen tilkka punaviiniä ja jälkkäriksi täyttä suklaata kuusihunajaan dipattuna, man!